Stimulaatio!

Huomenna olisi yksi tentti, joten enpähän lue vaan päivitän tätä!

Viime viikonloppuna oli tosiaan kiltamme 13. vuosijuhla, Stimulaatio. Hieno akateeminen iltapukujuhla. Vähän kallis myös, mutta kyllä sen ehkä kerran vuodessa kestää. Varsinkin, kun on kivaa seuraa. Ennen itse sitsiosuutta sivistynyttä illallista on cocktail-tilaisuus, jossa istuvalle hallitukselle jaellaan lahjoja ja viinaa. Hallituksen vm. 2008 kanssa annoimme tänä vuonna tyylikkäitä laminoituja kaulalappuja, joissa esiintyy nykyisen puheenjohtajan ja aurinkokuninkaan risteytys varustettuna puhekuplalla "La guilde c'est moi!" (kilta olen minä!). Noniin.

Vuosijuhla tosiaan oli G18-salissa Helsingissä. Ihan kiva paikka, ja koko juhlakin oli kiva, vaikka pääruokana tarjoiltu lammas olikin aika raakaa. Onneksi pöytäseurueesta löytyi tarpeeksi nälkäisiä suita, ettei ruoka mennyt hukkaan, vaikken itse niin raa'asta lihasta välitäkään. Ainiin, ja sain istua hottiksen vuoden 2008 puheenjohtajamme avecina! Se sai myös kultaisen pränikän (killan hienoin kunnianosoitus), mikä oli ihan oikein. Me ehkä vähän muun hallituksen voimin olimme ehdotelleet sitä pränikkätoimikunnalle.

Myös vapaiden vessojen metsästys eräällä väliajalla oli vähän jännää. Juostiin yhden kaverin kanssa jostain kellarikerroksesta neloskerrokseen vessan toivossa, mutta niitä oli aika heikosti. Lopulta jäin itse jonottamaan jonnekin ylimmän kerroksen invavessaan ja kaveri löysi vissiin jostain muualta toisen. Kellarikerroksessa siis piti opasteiden mukaan olla naistenvessa, mutta eihän siellä ollut kuin jotkin siivouskärryt.

Kiinnostaakohan tämä enää ketään? Olen taas jotenkin harvinaisen fiiliksissä kaikista kiltajutuista, joten tykkään höpöttää kaikesta turhasta. Minulla on muuten jotenkin maanis-depressiivinen suhtautuminen kiltaan aina. Koko alkusyksyn jätin kiltatapahtumat miltei huomiotta, kun ei kiinnostanut, mutta viime aikoina on taas innostanut enemmän. No jatketaan nyt kuitenkin, kun tuli tämäkin välipohdinta tehtyä.

Sitsien jälkeiset wanhat tanssit sujuivat yhtä hyvin kuin ennenkin. "Ei tää poloneesi enää oikein inspaa, tanssitaanko seuraavasta ovesta ulos?", "En mä kyllä oikeastaan osaa tätä pas d'espagnea, lopetetaanko heti alkuunsa?". Kehruuvalssin osasin sentään paremmin kuin tanssiparini, cicapo sujuu vuosien kokemuksella ja valssi on onneksi helppoa. Välivalssit tosin muotoutuivat vähän aggressiivisiksi, kun ensimmäisen aikana vahingossa törmäsin yhteen kaveriin, ja myöhempien aikana sitten harrastettiin erinäisiä kostoiskuja suuntaan ja toiseen. Sivistys++

Minä!

Jatkotkin (Eteläsuomalaisella osakunnalla) olivat ihan kivat, tosin siinä vaiheessa alkoi jo väsymys vähän painaa. Palauduin Otaniemeen sitten ensimmäisellä jajatkobussilla, joka lähti joskus kolmen aikaan. En tosin mennyt edes käymään siellä jajatkoilla, vaan hipsin kiltisti kotiin nukkumaan pariksi tunniksi, sillä olin tosiaan vastuussa seuraavan aamun silliaamiaisen järkkäilystä yhdessä valeparisuhteeni toisen osapuolen kanssa.

Aamulla herätys puoli kahdeksalta, ja siitä sitten iloisesti raahaamaan itseään ja sillistavaroita autoon ja Karhusaareen. Aluksi oli vähän kiire, kun ovet avattiin kymmeneltä ja tapahtuma alkoi yhdeltätoista, ja siinä tunnin aikana piti värkätä ruokia ja huolehtia, että bändi saa itsensä kasattua johonkin nurkkaan. Myös keittiön uuni tuotti aluksi päänvaivaa, sillä sitä ei tuntunut saavan päälle mitenkään. Onneksi lopulta sekin selvisi, kun toiselta puolelta keittiötä löytyi vipu, millä sai lieteen sähköt, ja liedestä löytyi joku ajastinhässäkkä, millä sai vielä uuninkin päälle. Silliksen alku menikin sitten aika intensiivisesti keittiössä työphuksien kanssa, mutta kun suurin osa ruoasta oli saatu kuntoon, jätin phuksit paistamaan keskenään pekonia ja menin itse tanssimaan pöydille (ja hoitamaan vastuullista DJ-hommaa). Joskus pienenä en tajunnut silliksien päälle, mutta ovathan ne oikeastaan se perimmäinen syy koko vuosijuhlien hienouteen.

Minulla ei ole itselläni yhtään kuvia sillikseltä (osasin fiksusti jättää kameran kotiin), mutta voitte niiden puutteessa ihastella vaikka silliksen soittolistaani. Sain viimevuotiselta sillisvastaavalta silloisen soittolistan, jota kuulemma voisin käyttää sellaisenaan. Koska käsitykseni kiltalaisten musiikkimausta ei kuitenkaan ollut niin ylevä, vaihdoin puolet kappaleista huonoon kotimaiseen musiikkiin ja viimekesän Star Studio -saldoon. Ihan kiva siitä tuli.