Facebook 2008

Jatkoa edelliselle! Tästä tuli nyt vähän pitkä, mutta koettakaa kestää! Hienointa tässä on ehkä se, että Facebookin pakko-is taisi poistua jo vuoden 2007 lopulla, mutta minä tykkäsin siitä niin paljon, että käytin sitä vielä koko seuraavan vuodenkin...

2008 oli sitten se ensimmäinen vuoteni killan hallituksessa. Hallitusvaihdon teema oli Kuuban vallankumous. Harmi, että tuossa ei näy postauksen kellonaikaa, mutta se oli siis klo 4.32 aamulla. Oli lauantai ja Otaniemessä piti olla kuudelta, eikä siihen aikaan tietenkään mennyt mitään busseja vielä. Hämmentävästi veljeni kuitenkin suostui kuskaamaan minut autolla perille. Hallitusvaihto ja hallituksemme oli kivoin ikinä. Loppuvuosi sitten kuunneltiin Buffalo Soldieria ja tanssittiin pöydillä. Muuten tammikuu sujui nähtävästi lähinnä tietokonesimuloinnin kotitentin parissa.

Muutin Otaniemeen ja ensimmäisen yöni tietenkin vietin ASkissa laminoimassa egoläystäkkeitä killan hallitukselle ja toimareille. Tiedottajajutut ajoivat minut muinakin öinä yksin ASkiin, ja vartijat rupesivat jo tuntemaan minut. Joku paikallinen soittolista soitti minulle tätä, ja siitä muotoutui sitten hengaan-yksin-ASkissa -kappaleeni.

Hallitushommiin kuului tietenkin muiden kiltojen vuosijuhlissa edustaminen. Aloitin oman urani kemman vuosijuhlista. Lumi oli jo sulanut tuossa vaiheessa kevättä, joten fiksuina jätimme kaverini kanssa ulkokengät ASkiin ja lähdimme edustamaan juhlasandaaleissa. Noh, bileiden aikana sitten iski se takatalvi ja lunta tuli järkyttävät määrät. Oli sitten kiva tarpoa yöllä jajatkoilta Rantsulta ASkiin, kun sandaalit täyttyivät lumesta ja varpaat olivat aivan jäässä. Pidimme pienen lämmittely- ja irkkaustauon Maarilla ja lopulta sulattelimme varpaita kuumalla vedellä ASkin vessan lavuaarissa. Selvittiin siitäkin sentään. Tähänkin minulla olisi yksi biisi, mutta sitä ei näköjään löydy YouTubesta. Lallalaa. Silliksen jälkeen muuten päädyin sitten vaihteeksi ASkiin pelaamaan kolmeksi tunniksi papupeliä eli Bohnanzaa. Hirveää jumitusta. Ja oikeastaan rupesin myös seurustelemaan, mutta en tietenkään maininnut siitä mitään Facebookissa tai muuallakaan.

Noh, siinä se huhtikuu sitten olikin. Wappu!

Sitten iski tenttikausi ja epätoivoista opiskelua. Toukokuussa järkättiin myös toimarisitsit hienolla cowboy-teemalla. Olin jatkovastaavana yhdessä opintomestarimme kanssa, vaikka olin vähän nihkeillyt sen nakin kanssa aluksi, sillä minulla oli pieniä jatkotraumoja edellisvuoden phuksisitseiltä. Nooh, jatkojen alettua opintomestarimme lähti "vähäksi aikaa" pelaamaan biljardia ja sammui sitten kuulemma sinne. Olin sitten yksin vastuussa jatkoista, ja traumat eivät ainakaan parantuneet. Joskus seitsemältä aamulla potkin viimeiset bilettäjät ulos ja kävin palauttamassa saunan avaimet Sihteeristöön. Aurinko oli jo noussut ja linnut lauloivat. Samana päivänä olisi ollut killan Kaudenkaatajaiset, mutta minähän en mennyt vaan keräilin itseäni ja nukuin kotona.

Kesällä en tehnyt oikein mitään. Ei ollut töitä enkä jostain syystä opiskellutkaan. Auttelin sitten poikaystävääni, joka viihdytti kesän ajan ulkomaisia harjoittelijoita.

Noh, sitten onneksi alkoi taas koulu, ja tekemistä oli vaikka muille jakaa. Toimin vaihteeksi ISOhenkilönä eli piti katsella phuksien perään ensimmäinen viikko. Piti myös aloittaa opiskelu tehokkaasti heti syksyn alusta, sillä...

...piti lähteä kesken syksyn pariksi viikoksi Australiaan! Oli todella kiva reissu, Australia oli nätti maa, siellä oli paljon jänniä eläimiä ja tietenkin myös matkaseura oli loistavaa. Yes. Ainiin, käytiinhän me siellä parilla excursiollakin. Sitsattiin hississä (vain G-kerroksessa sai laulaa) ja oikeastaan opin siellä laulamaan Paavin ja Sulttaanin jollain ihan väärällä tavalla, josta en ole vieläkään päässyt eroon. Käytiin Yarrassa maistelemassa viinejä. Sydneyssä asuttiin Woolloomooloossa. Canberrassa oli jumalattoman vihaisia joutsenia. Kaikkialla kaikki oli erittäin kiellettyä. AStralia ♥

Takaisin normielämään, ja tosiaan eräiden vuosijuhlien jälkeen sain kokea normipäivän sijasta legendaarisen Jorvi-päivän. En saanut piilaria pois silmästä illalla, ja seuraavana aamuna silmä oli todella kipeä. Aitoon terveyskeskushenkeen jonotin useamman tunnin, ennen kuin joku lopulta sai katsottua silmääni. Piilari oli ilmeisesti tippunut jotenkin itsestään, mutta jättänyt silmän naarmuille. Sain sitten simmuun kivan laastarin ja tyylikkään silmälapun. Piilareiden käytöstä jäi vähän traumoja, enkä ole edellisen setin loputtua käynyt hankkimassa uusia. En koskaan muutenkaan nähnyt niillä kovin hyvin, mutta juhlissa oli välillä kiva olla ilman silmälaseja. Voisi ehkä taas joskus uskaltautua kokeilemaan.

Vuosi loppui tietenkin taas tenttiviikkoon. Kaikenmaailman hajautettuja ja sulautettuja järjestelmiä sitä pitikin opetella.

Pastasalaattia, broileria ja paahdettuja leipäkuutioita

Tuli muuten mieleeni, että olen unohtanut jakaa yhden ruokaohjeen, vaikka joku aika sitten taas vaihteeksi otin innokkaasti valokuvia ruoastani. Ohje on pöllitty kämppiksen keittokirjasta. Pitää säilöä se talteen tänne blogiin sitä aikaa varten, jolloin asun eri paikassa kuin tuo kirja.

• 200 g penneä
• 1 kukkurainen tl suolaa vesilitraa kohti
• ½ ranskanleipää kuutioina (kuoren voi poistaa, jos haluaa)
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 tomaattia paloina
• 1 iso punasipuli ohuina viipaleina
• 2 rkl silputtua basilikaa
• 2 rkl silputtua persiljaa
• 2 paistettua broilerifileetä ohuina viipaleina
• 1 dl oliiviöljyä
• 3 rkl punaviinietikkaa
• suolaa ja pippuria

Keitä pastaa hyvin suolatussa vedessä, kunnes se on al dente. Itsehän en koskaan jaksa laittaa veteen suolaa. Huuhdo pasta kylmällä vedellä ja valuta hyvin.

Sekoita leipäkuutiot ja öljy ja paista uunissa 200 asteessa, kunnes ovat rapeita ja kullanruskeita. Jäähdytä.

Sekoita pasta, leipä, tomaatit, sipuli, yrtit ja broileri suuressa kulhossa. Sekoita öljy ja etikka keskenään ja kaada kastike salaatille. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa heti.

Tadaa, nopeaa ja helppoa! Kuten kuvasta voi havainnoida, minulla ei tosin taaskaan ole ollut persiljaa tai basilikaa. Ne näivettyvät täällä niin nopeasti, etten koskaan raaski ostaa, ellei ole koko puskalle tiedossa nopeaa käyttöä. Kuvasta kannattaa muuten myös huomata, että se on kerrankin otettu keittiössä eikä ikkunalaudalla.

Facebook 2007

Erittäin innovatiivisesti prujasin tämän postauksen idean Paulalta. Facebookin uusi timeline-ominaisuus kuitenkin inspiroi minua loputtomasti, joten ehkä tämä on paras paikka fanittaa omia vanhoja status-tekstejään. Toinen vaihtoehto olisi jakaa ne kaikki uusiksi Facebookissa, mikä ei ehkä ole kauhean hyvä idea.

Facebookissa siis nykyään pääsee entistä paremmin käsiksi vanhoihin päivityksiinsä, ja onhan niiden lueskelu ihan nostalgista. Kiva muistella, mitä sitä joskus tulikaan tehtyä. Täälläkin tosi kiva kertoa, mitä tein vuonna 2007 eikä esim. mitä tein tällä viikolla. Nooh.

Tästä kaikki alkoi! Liityin Facebookkiin, ja parin päivän totuttelun jälkeen sain aikaiseksi ensimmäisen päivityksenkin. Seuraavienkin päivitysten taso oli aika samaa luokkaa; jotenkin ilmeisesti oli tärkeää kertoa, milloin oli kotona, koululla, nukkumassa tai opiskelemassa.

No mitäpä sitä syksyllä 2007 muuta tulikaan tehtyä kuin koodattua C++:aa. Tehtiin hieno luolalentelypeli. Mutta aikaa kului. Ja näköjään lumikin tuli aiemmin kuin tänä vuonna, oi niitä aikoja.

Toinen lemppariharrastukseni syksyllä oli kalusteiden kantaminen Vantaalla. Hankittiin siis erilaisilla talkootöillä rahaa seuraavan syksyn Australia-excursiota varten. Menin sitten merkitsemään johonkin Doodleen, että minulle sopii kaikki ajat, ja pian huomasinkin, että minulla oli aivan uusi tiistai-iltojen harrastus. Olihan sekin loppujen lopuksi ihan kivaa, vaikka välillä hajoilinkin.

Vuodeksi 2008 nakittauduin killan hallitukseen tiedottajaksi, ja eka hallituksen homma oli edustaa osastokahveissa (ja jutella siellä osaston henkilökunnan kanssa, hui). Ei nyt kovin jännää, mutta en näköjään muutenkaan ollut mainostanut kiltanakkiani. Ja ah niitä aikoja, kun oli vielä TKK ja osastojakin.

Ja vuosi loppui onnellisesti siten, että nyrjäytin nilkkani kotona rappusissa!

Tekisi mieli jatkaa pidemmällekin, mutta ehkä seuraavat vuodet saavat omat postauksensa. 2007 kuittaa ja kumartaa.

Stimulaatio!

Huomenna olisi yksi tentti, joten enpähän lue vaan päivitän tätä!

Viime viikonloppuna oli tosiaan kiltamme 13. vuosijuhla, Stimulaatio. Hieno akateeminen iltapukujuhla. Vähän kallis myös, mutta kyllä sen ehkä kerran vuodessa kestää. Varsinkin, kun on kivaa seuraa. Ennen itse sitsiosuutta sivistynyttä illallista on cocktail-tilaisuus, jossa istuvalle hallitukselle jaellaan lahjoja ja viinaa. Hallituksen vm. 2008 kanssa annoimme tänä vuonna tyylikkäitä laminoituja kaulalappuja, joissa esiintyy nykyisen puheenjohtajan ja aurinkokuninkaan risteytys varustettuna puhekuplalla "La guilde c'est moi!" (kilta olen minä!). Noniin.

Vuosijuhla tosiaan oli G18-salissa Helsingissä. Ihan kiva paikka, ja koko juhlakin oli kiva, vaikka pääruokana tarjoiltu lammas olikin aika raakaa. Onneksi pöytäseurueesta löytyi tarpeeksi nälkäisiä suita, ettei ruoka mennyt hukkaan, vaikken itse niin raa'asta lihasta välitäkään. Ainiin, ja sain istua hottiksen vuoden 2008 puheenjohtajamme avecina! Se sai myös kultaisen pränikän (killan hienoin kunnianosoitus), mikä oli ihan oikein. Me ehkä vähän muun hallituksen voimin olimme ehdotelleet sitä pränikkätoimikunnalle.

Myös vapaiden vessojen metsästys eräällä väliajalla oli vähän jännää. Juostiin yhden kaverin kanssa jostain kellarikerroksesta neloskerrokseen vessan toivossa, mutta niitä oli aika heikosti. Lopulta jäin itse jonottamaan jonnekin ylimmän kerroksen invavessaan ja kaveri löysi vissiin jostain muualta toisen. Kellarikerroksessa siis piti opasteiden mukaan olla naistenvessa, mutta eihän siellä ollut kuin jotkin siivouskärryt.

Kiinnostaakohan tämä enää ketään? Olen taas jotenkin harvinaisen fiiliksissä kaikista kiltajutuista, joten tykkään höpöttää kaikesta turhasta. Minulla on muuten jotenkin maanis-depressiivinen suhtautuminen kiltaan aina. Koko alkusyksyn jätin kiltatapahtumat miltei huomiotta, kun ei kiinnostanut, mutta viime aikoina on taas innostanut enemmän. No jatketaan nyt kuitenkin, kun tuli tämäkin välipohdinta tehtyä.

Sitsien jälkeiset wanhat tanssit sujuivat yhtä hyvin kuin ennenkin. "Ei tää poloneesi enää oikein inspaa, tanssitaanko seuraavasta ovesta ulos?", "En mä kyllä oikeastaan osaa tätä pas d'espagnea, lopetetaanko heti alkuunsa?". Kehruuvalssin osasin sentään paremmin kuin tanssiparini, cicapo sujuu vuosien kokemuksella ja valssi on onneksi helppoa. Välivalssit tosin muotoutuivat vähän aggressiivisiksi, kun ensimmäisen aikana vahingossa törmäsin yhteen kaveriin, ja myöhempien aikana sitten harrastettiin erinäisiä kostoiskuja suuntaan ja toiseen. Sivistys++

Minä!

Jatkotkin (Eteläsuomalaisella osakunnalla) olivat ihan kivat, tosin siinä vaiheessa alkoi jo väsymys vähän painaa. Palauduin Otaniemeen sitten ensimmäisellä jajatkobussilla, joka lähti joskus kolmen aikaan. En tosin mennyt edes käymään siellä jajatkoilla, vaan hipsin kiltisti kotiin nukkumaan pariksi tunniksi, sillä olin tosiaan vastuussa seuraavan aamun silliaamiaisen järkkäilystä yhdessä valeparisuhteeni toisen osapuolen kanssa.

Aamulla herätys puoli kahdeksalta, ja siitä sitten iloisesti raahaamaan itseään ja sillistavaroita autoon ja Karhusaareen. Aluksi oli vähän kiire, kun ovet avattiin kymmeneltä ja tapahtuma alkoi yhdeltätoista, ja siinä tunnin aikana piti värkätä ruokia ja huolehtia, että bändi saa itsensä kasattua johonkin nurkkaan. Myös keittiön uuni tuotti aluksi päänvaivaa, sillä sitä ei tuntunut saavan päälle mitenkään. Onneksi lopulta sekin selvisi, kun toiselta puolelta keittiötä löytyi vipu, millä sai lieteen sähköt, ja liedestä löytyi joku ajastinhässäkkä, millä sai vielä uuninkin päälle. Silliksen alku menikin sitten aika intensiivisesti keittiössä työphuksien kanssa, mutta kun suurin osa ruoasta oli saatu kuntoon, jätin phuksit paistamaan keskenään pekonia ja menin itse tanssimaan pöydille (ja hoitamaan vastuullista DJ-hommaa). Joskus pienenä en tajunnut silliksien päälle, mutta ovathan ne oikeastaan se perimmäinen syy koko vuosijuhlien hienouteen.

Minulla ei ole itselläni yhtään kuvia sillikseltä (osasin fiksusti jättää kameran kotiin), mutta voitte niiden puutteessa ihastella vaikka silliksen soittolistaani. Sain viimevuotiselta sillisvastaavalta silloisen soittolistan, jota kuulemma voisin käyttää sellaisenaan. Koska käsitykseni kiltalaisten musiikkimausta ei kuitenkaan ollut niin ylevä, vaihdoin puolet kappaleista huonoon kotimaiseen musiikkiin ja viimekesän Star Studio -saldoon. Ihan kiva siitä tuli.

Sitsejä ja vuosijuhlaodotusta

Viime lauantai-ilta kului iloisesti killan ensimmäisillä kaikkien aikojen IE-sitseillä (Isännistö&Emännistö). Kaikki nyt eivät tietenkään olleet paikalla, mutta oli meitä sentään 13 sitsaamassa. Minulla saattoi ennen sitsejä olla jokin visio, että lähden heti niiden jälkeen kotiin nukkumaan, jotta voin sitten aloittaa aamulla koodauksen ajoissa. Jotenkin sitten kuitenkin päädyin jatkoille ja nukkumaan siinä puoli kuudelta. Tästäkin voi ehkä jo päätellä, että oli kyllä kivaa. Mietittiin jo, että tästä voisi tehdä jonkin vuosittaisen tradition, hihi. Sitsit järkättiin kivasti niin, että kaikki tekivät vähän kaikkea, mitä nyt ikinä halusivatkaan. Minä tosin lusmusin melkein kaikesta, sillä hajoilin koodailuun koko alkupäivän. Tein kuitenkin plaseerauksen! Hillitöntä panostusta.

Sitsien jälkiruoka, jee! Oli hyvää.

Koodausprojektimme saavutti onnellisen loppunsa, ja nyt voisi alkaa pikkuhiljaa lukea tuleviin tentteihinkin. Ensin kuitenkin (huomenna!) killan vuosijuhlat, ja niiden jälkeen lauantaiaamuna silliaamiaisen järkkäilyä. Käytiin eilen tukussa (pitkästä aikaa!) ostamassa ruoat, ja nyt on koko kämppä täynnä niitä. Vähän tosin masentavaa, että omaa ruokaa ei juurikaan nyt ole, kun jääkaappiin ei sillisruokien lisäksi mahdu oikein mitään. Olen kyllä muutenkin syönyt viime aikoina niin huonosti, että huomasin tuossa ilokseni pari päivää sitten jopa mahtuvani taas molempiin iltapukuihini! Nyt pitää sitten oikein valita, kumman pistän päälleni huomenna. Pitää myös yrittää muistaa ostaa uudet sukkahousut esim. tänään, sillä onnistuneesti rikoin ainoat ehjät kappaleeni aiemmin mainituilla sitseillä.

Seuraavaksi vetäydyn sitten muutamaksi tunniksi vääntämään salaatteja sillikselle. Kivat salaatit vaikuttivat alun perin kivalta idealta, mutta nyt se työmäärä jo vähän kauhistuttaa. On nämä kuitenkin ehkä parempi valinta kuin alkuperäinen ideamme, eli pitsat. Investoin muuten juuri äsken myös kuukauden Spotify Unlimitediin, jotta voin sitten kivasti soitella silliksellä musiikkia ilman mainoksia.

Eteinen ja vähän silliskamaa.

Kaksi edellistä viikkoa

Onnistuneesti on taas ollut muka 'niin kiire' aivan kaiken kanssa, että tämänkin päivitys on jäänyt. On jotenkin jännää, mitä kaikkea siinä hillittömässä kiireessä kuitenkin antaa itsensä tehdä (esim. pelata aivottomia nettipelejä, roikkua facebookissa ja lukea kerran tunnissa uutiset läpi, kun yrittää vältellä niihin kouluhommiin tarttumista) samalla, kun monet oikeasti paljon fiksummat ajanvietteet sitten ovat niin kiellettyjä (esim. lukeminen, liikunta, blogin päivitys).

Voisi yrittää jatkossa aina, kun on aloittamassa 20. kierrosta Bejeweled Blitziä, siirtyä mieluummin vaikka raapustelemaan tänne jotain. Vaikka kertomaan päivän parhaista pelitaktiikoista. Nyt kuitenkin voisin kertoa, mitä muuta olen tehnyt viime aikoina.

Isänpäivää vietin jännittävästi vanhempien luona. Aamusta tosin kävin ensiksi samaisten henkilöiden sekä veljeni kanssa Messukeskuksessa messuilla (ELMA-, Metsä-, Kädentaito- ja Lemmikkimessuilla). Ihan kivaa oli. Ensimmäinen Postcrossing-korttini pääsi kuin pääsikin perille Alankomaihin, ja siitä rohkaistuneena lähetin tällä viikolla kolme lisää. Sain myös itse jo kaksi korttia, toisen Kiinasta ja toisen Venäjältä. Kiva saada kortteja. Postiasioihin liittyen, ostin myös jo joulupostimerkkejä, eli niitä joulukorttejakin pitäisi pian alkaa vääntää.

Messuilta

Kortit, the next generation

Viime perjantaina vietin killan hallituksen vm. 2008 kanssa pikkujouluja (nimeltään tietenkin pikkASh08joulut). Syötiin joulutorttuja ja juotiin cuba libreä. Kuuban vapaus on muutenkin ollut aina läheinen teema meidän hallituksellemme. Oli kuitenkin kivaa, kuten aina (ei kai sitä muuten enää randomisti hengailtaisikaan kolme vuotta itse hallitushommien jälkeen?). Seuraavana päivänä oli sitten killan sitsit, joille olin jonain heikkona hetkenäni mennyt ilmoittautumaan. Sielläkin oli ihan hauskaa, vaikka jälkiruokasorbetti oli vähän jäässä.

Keskiviikkona oli se killan vaalikokouskin, ja minut valittiin molempiin hakemiini virkoihin (no ei ollut kilpailuakaan). Ensi vuonna siis on tiedossa kiltarintamalla vähän kulttuuritapahtumien järjestelyä ja vähän enemmän kiltalehden taittamista. Pitää ehkä jo pian kaivaa InDesign naftaliinistaan ja opetella uudestaan sen käyttöä. Vaalikokous oli muuten muutenkin ihan viihdyttävä ja kesti melkein 7 tuntia. Ilmoittauduin toki myös pöytäkirjantarkastajaksi, joten saa nähdä, montako kymmentä sivua tekstiä sieltä lopulta tulee tarkistettavaksi. Onneksi sentään tykkään korjata toisten pilkkuvirheitä ylitse kaiken.

Nyt olen viime päivät lähinnä hajoillut siihen jo aiemmin mainittuun projektityöhön. Oikeastaan tämän kirjoituksen jälkeenkin voisi jälleen siirtyä hetkeksi sen pariin. DL työlle on ensi maanantaina, ja onhan se vieläkin aika keskeneräinen.

Ainiin, koska minulla on soinut tämä biisi vähintäänkin sen mainitut kaksi viikkoa päässä, niin tässä olisi teillekin (jos olette jostain syystä missanneet):

Pomelo, nakkeja ja sushia

Ostin eilen pomelon. Se oli tarjouksessa ja näytti kivalta. En tiedä vielä, mikä sen kohtalo on, mutta ehkä siitä voi tehdä jonkun salaatin.

Vihaan muuten syvästi tätä aikaa vuodesta. Olen pyörinyt koko opiskeluaikani kiltatoimijana erinäköisissä tehtävissä, ja yleensä läpi vuoden mietin, että "eiköhän tämä ollut tässä, ei sitä ensi vuonna jaksa enää mitään". Sitten tulee syksyn loppupuolisko ja ehdokasasettelu vaalikokoukseen (jossa siis valitaan ensi vuoden toimijat) alkaa. Siinä vaiheessa, virkakuvauksia selaillessani, sitten aina jostain iskee pienehkö ajatus: "no jos sitä johonkin pieneen hommaan". Pian joka toinen virka rupeaa kuulostamaan entistä hienommalta ja suorastaan toiveideni täyttymykseltä, ja pitää yrittää hillitä itseään, ettei nyt ihan päättömästi lähde ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi kaikkeen.

Tänä vuonna ehdokasasettelu alkoi maanantai-iltana, ja eilen sitten pistin hakemuksen kahteen hommaan. Ensin hain kulttuuritoimikuntaan hienosäätäjäksi, jonka tehtävänä olisi ideoida ja järjestää kulttuuritapahtumia ja kulttuurillista sisältöä muihinkin kiltatapahtumiin. Kiva ja pieni homma. Seuraavaksi sitten lupasin yhdelle kaverilleni, että haen kiltalehden taittajaksi, jos hän hakee päätoimittajaksi. Noh, näin siinä sitten tietenkin kävi, ja tuli ilmoittauduttua tuohon vähän isompaan ja vastuullisempaan virkaan. Nyt on ehkä sitten taas vuoden hakukiintiöt täynnä. Saldo ei kuitenkaan ollut pahin mahdollinen, sillä mietin jo jossain vaiheessa suhteellisen vakavasti, josko sitä lähtisi vaihteeksi hallitukseen rahastonhoitajaksi...

Illalla kävin taas vähän lenkkeilemässä. Iltalenkkeilyssä on se huono puoli, että pitää etsiytyä valaistuille reiteille, ellei halua juosta pilkkopimeässä metsässä. Lenkkini ovat pituudeltaankin vielä aika lyhyitä, joten yleensä sitten kipitän rantaa pitkin vähän matkaa ja kierrän lopuksi Otaniemen ostarin ja paikallisen snägärin. Yleensä snägärit eivät tippaakaan inspiroi minua, mutta jotenkin reipas lenkkeily saa sen rasvankäryn tuntumaan harvinaisen houkuttelevalta idealta. Onneksi en pidä koskaan rahaa mukanani, sillä muuten varmasti vielä joku päivä päätyisin sinne onnellisena tunkemaan tuplahampurilaisia naamaani.

Hampurilaisten sijaan teinkin sitten kotona iltapalaksi sushia. Ihan hyvää tuli, vaikka aina vähän hajoilenkin siihen riisinkeittoon.