Valmistujaisia

Torstaina oli tentin lisäksi ohjelmassa yhden opiskelukaverini valmistujaisjuhlat. Aloitettiin opiskelu samana vuonna, mutta jotkut vain ovat vähän nopeampia kuin toiset. Nooh. Vietiin kahden kaverin kanssa lahjaksi jonkin sortin kalakeittokirja ja pullo viiniä.

Aluksi oli vähän tylsää, kun vain istuttiin, syötiin ja jutskailtiin. Tehtiin aikamme kuluksi kuitenkin koristekivistä hieno Stonehenge-muodostelma (keskellä uhrialttari). Olen tästä oikeasti erittäin ylpeä.

Sitten saatiin musiikkia ja menokin parani. Vähän tosin meni tappeluksi siitä, mitä biisejä kuunnellaan, kun me haluttiin jotain, mitä voi laulaa täysillä mukana, ja toiset jotain, minkä tahdissa voi vähän hytkyä. Yritin jossain vaiheessa laittaa jotain yleisesti sopivaa (eli Danza Kuduron), mutta sekin kuulemma oli tylsä biisi. Yh. Noh, kivaa oli kuitenkin.

Juhlat olivat yhdessä Otaniemen saunatilassa, josta piti poistua yhdeltätoista. Suurin osa lähti sen jälkeen jatkoille jonnekin Helsingin keskustaan baariin, mutta me menimme mainittujen kahden kaverin kanssa toisen kaverin poikaystävän luo jatkoille kuuntelemaan (ja laulamaan) Kaija Koota. Ja katsomaan YouTube-videoita, ah näitä nykyajan jatkoja. Illan paras löytö alla. En tajua, miten en ole aiemmin kuullutkaan tästä, vaikka varmasti tätä on hehkutettu jossain iltalehtien sivuilla? Kyllä tästä pitäisi vähintään tehdä Suomen uusi kansallislaulu. Sisältää myös uusimmat lempilyriikkani: "Diamonds are forever, world map."

Hyvää joulua!

Jouluaatto alkaa olla jo aika ohitsemennyttä elämää, mutta hyvää joulua silti kaikille lukuisille lukijoilleni! Joululahjaksi yksi laulu, jonka bongasin vaihteeksi, kun selailin alkuviikosta Spotifyn eniten Espanjassa soitettujen kappaleiden listaa (sieltä ykkössijalta). Ensin mietin vähän, että aika mitäänsanomaton kappale, mutta sitten se jäikin soimaan päähän ja lopulta päädyin kuuntelemaan sitä loopilla. Eihän se nyt kovin jouluinen ole, mutta antaa mennä.

Kaksi edellistä viikkoa

Onnistuneesti on taas ollut muka 'niin kiire' aivan kaiken kanssa, että tämänkin päivitys on jäänyt. On jotenkin jännää, mitä kaikkea siinä hillittömässä kiireessä kuitenkin antaa itsensä tehdä (esim. pelata aivottomia nettipelejä, roikkua facebookissa ja lukea kerran tunnissa uutiset läpi, kun yrittää vältellä niihin kouluhommiin tarttumista) samalla, kun monet oikeasti paljon fiksummat ajanvietteet sitten ovat niin kiellettyjä (esim. lukeminen, liikunta, blogin päivitys).

Voisi yrittää jatkossa aina, kun on aloittamassa 20. kierrosta Bejeweled Blitziä, siirtyä mieluummin vaikka raapustelemaan tänne jotain. Vaikka kertomaan päivän parhaista pelitaktiikoista. Nyt kuitenkin voisin kertoa, mitä muuta olen tehnyt viime aikoina.

Isänpäivää vietin jännittävästi vanhempien luona. Aamusta tosin kävin ensiksi samaisten henkilöiden sekä veljeni kanssa Messukeskuksessa messuilla (ELMA-, Metsä-, Kädentaito- ja Lemmikkimessuilla). Ihan kivaa oli. Ensimmäinen Postcrossing-korttini pääsi kuin pääsikin perille Alankomaihin, ja siitä rohkaistuneena lähetin tällä viikolla kolme lisää. Sain myös itse jo kaksi korttia, toisen Kiinasta ja toisen Venäjältä. Kiva saada kortteja. Postiasioihin liittyen, ostin myös jo joulupostimerkkejä, eli niitä joulukorttejakin pitäisi pian alkaa vääntää.

Messuilta

Kortit, the next generation

Viime perjantaina vietin killan hallituksen vm. 2008 kanssa pikkujouluja (nimeltään tietenkin pikkASh08joulut). Syötiin joulutorttuja ja juotiin cuba libreä. Kuuban vapaus on muutenkin ollut aina läheinen teema meidän hallituksellemme. Oli kuitenkin kivaa, kuten aina (ei kai sitä muuten enää randomisti hengailtaisikaan kolme vuotta itse hallitushommien jälkeen?). Seuraavana päivänä oli sitten killan sitsit, joille olin jonain heikkona hetkenäni mennyt ilmoittautumaan. Sielläkin oli ihan hauskaa, vaikka jälkiruokasorbetti oli vähän jäässä.

Keskiviikkona oli se killan vaalikokouskin, ja minut valittiin molempiin hakemiini virkoihin (no ei ollut kilpailuakaan). Ensi vuonna siis on tiedossa kiltarintamalla vähän kulttuuritapahtumien järjestelyä ja vähän enemmän kiltalehden taittamista. Pitää ehkä jo pian kaivaa InDesign naftaliinistaan ja opetella uudestaan sen käyttöä. Vaalikokous oli muuten muutenkin ihan viihdyttävä ja kesti melkein 7 tuntia. Ilmoittauduin toki myös pöytäkirjantarkastajaksi, joten saa nähdä, montako kymmentä sivua tekstiä sieltä lopulta tulee tarkistettavaksi. Onneksi sentään tykkään korjata toisten pilkkuvirheitä ylitse kaiken.

Nyt olen viime päivät lähinnä hajoillut siihen jo aiemmin mainittuun projektityöhön. Oikeastaan tämän kirjoituksen jälkeenkin voisi jälleen siirtyä hetkeksi sen pariin. DL työlle on ensi maanantaina, ja onhan se vieläkin aika keskeneräinen.

Ainiin, koska minulla on soinut tämä biisi vähintäänkin sen mainitut kaksi viikkoa päässä, niin tässä olisi teillekin (jos olette jostain syystä missanneet):

Amazon

Villisti en nyt kerro teille sademetsistä vaan viimeisimmistä jutuista, mitä tilasin Amazonista. Ne tulivat perille alkuviikosta. Olen sinänsä aika myöhäisherännäinen näiden nettitilailujen suhteen, sillä ensimmäistä kertaa tilasin tavaraa tuolta alle vuosi sitten. Päädyin sinne erään lahjatavaran perässä ja jäin sitten vähäksi aikaa surffailemaan ympäriinsä. Ei kestänyt kauaa, ennen kuin olin tullut siihen tulokseen, että "omg, täältä saa halpoja CD:itä, ja kirjoja, ja DVD:itä." Ja eikun tilauksia menemään.

Nyt kuitenkin uusimpaan settiin. Tilasin kanssa-asujalle (?!) pari kirjaa, ja itselleni sitten samalla kolme CD:tä. Minulla on tuolla koko ajan kasa CD:itä ostoskorissa odottamassa sitä lopullista inspiraatiota ostaa ne. Sellaisia tulee lähinnä silloin, kun haluaa välttämättä tilata jotain muuta ja tarvitsee vähän täydennystä, että saa kokonaissumman ylittämään 25£ (ei postikuluja!).

Ensimmäisessä kuvassa on nähtävissä paketin kirjasaldo. Red Seas Under Red Skies on jatko-osa kirjalle The Lies of Locke Lamora, joka kuulemma on todella hyvä. En ole lukenut, mutta voisi vaikka yrittää jossain välissä. Cooking with Fernet Branca taas oli vähän enemmän heräteostos. Nimestään huolimatta se ei ole keittokirja vaan romaani, jossa tosin jopa on muutama resepti ferralla kokkaamiseen. Ferraa kerran maistaneena jätän nuo reseptit omaan arvoonsa, mutta kirja romaanina vaikuttaa ihan kiinnostavalta. Jos vain joskus olisi aikaa lukea niitä kirjoja ilman huonoa omaatuntoa siitä, ettei käytä sitä aikaa kouluhommien tekemiseen.

Sitten satunnainen valikoima niitä CD:itä, tyyliltään aika erilaisia. Jos nyt aloitetaan kuitenkin T.Rexin albumista Tanx. Bändin kuuluminen musiikkimakuuni juontaa juurensa yläasteen loppuaikoihin, jolloin löysin jostain glam rockin, enkä sitten paljon muuta kuunnellutkaan. Joskus silloin ostin jo jonkin onnettoman Very Best of... -kokoelman, ja sittemmin on tullut hankittua myös se menestynein albumi, The Slider. Pari ensimmäistä albumiakin kuuluvat haman tulevaisuuden hankintalistalleni, mutta lopputuotantoa en hirveästi arvosta. Tanx on kyllä myös aika rauhallinen verrattuna sitä edeltäneisiin, mutta tykkään silti.

Never Mind the Bollocks - Here's the Sex Pistols sitten on lukion alkuajoilta, jolloin löysin glam rockin luonnolliseksi jatkeeksi punkin. The Clash on tietenkin lempparein bändini sillä saralla ja aika pitkälti muutenkin, mutta kyllä olen aina Sex Pistolsistakin tykännyt. Musiikki kanavoi hyvin teini-iän (ja miksei myöhemmänkin) turhaumia. En omista tältä bändiltä muita albumeita, hehheh.

Viimeisenä sitten uusin tuttavuus (jopa 2000-luvun puolella julkaistu!) Amy Macdonaldin This Is the Life. Tätä Spotify joskus ehdotteli minulle kuunneltavaksi silloin, kun vielä käytin Spotifya. Kuuntelinkin sitten, ja tykkäsin. Musiikki on ehkä jotain folk-rockia ja ihan tarttuvaa. Viime vuonna häneltä tuli uusikin albumi, mutten ole siihen vielä ehtinyt tutustua. Pitäisi ehkä, kun ensimmäisestäkin tykkäsin.

Loppuun vielä vähän musiikkia kultakin albumilta, kiitos ajastanne.