Pomelo, nakkeja ja sushia

Ostin eilen pomelon. Se oli tarjouksessa ja näytti kivalta. En tiedä vielä, mikä sen kohtalo on, mutta ehkä siitä voi tehdä jonkun salaatin.

Vihaan muuten syvästi tätä aikaa vuodesta. Olen pyörinyt koko opiskeluaikani kiltatoimijana erinäköisissä tehtävissä, ja yleensä läpi vuoden mietin, että "eiköhän tämä ollut tässä, ei sitä ensi vuonna jaksa enää mitään". Sitten tulee syksyn loppupuolisko ja ehdokasasettelu vaalikokoukseen (jossa siis valitaan ensi vuoden toimijat) alkaa. Siinä vaiheessa, virkakuvauksia selaillessani, sitten aina jostain iskee pienehkö ajatus: "no jos sitä johonkin pieneen hommaan". Pian joka toinen virka rupeaa kuulostamaan entistä hienommalta ja suorastaan toiveideni täyttymykseltä, ja pitää yrittää hillitä itseään, ettei nyt ihan päättömästi lähde ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi kaikkeen.

Tänä vuonna ehdokasasettelu alkoi maanantai-iltana, ja eilen sitten pistin hakemuksen kahteen hommaan. Ensin hain kulttuuritoimikuntaan hienosäätäjäksi, jonka tehtävänä olisi ideoida ja järjestää kulttuuritapahtumia ja kulttuurillista sisältöä muihinkin kiltatapahtumiin. Kiva ja pieni homma. Seuraavaksi sitten lupasin yhdelle kaverilleni, että haen kiltalehden taittajaksi, jos hän hakee päätoimittajaksi. Noh, näin siinä sitten tietenkin kävi, ja tuli ilmoittauduttua tuohon vähän isompaan ja vastuullisempaan virkaan. Nyt on ehkä sitten taas vuoden hakukiintiöt täynnä. Saldo ei kuitenkaan ollut pahin mahdollinen, sillä mietin jo jossain vaiheessa suhteellisen vakavasti, josko sitä lähtisi vaihteeksi hallitukseen rahastonhoitajaksi...

Illalla kävin taas vähän lenkkeilemässä. Iltalenkkeilyssä on se huono puoli, että pitää etsiytyä valaistuille reiteille, ellei halua juosta pilkkopimeässä metsässä. Lenkkini ovat pituudeltaankin vielä aika lyhyitä, joten yleensä sitten kipitän rantaa pitkin vähän matkaa ja kierrän lopuksi Otaniemen ostarin ja paikallisen snägärin. Yleensä snägärit eivät tippaakaan inspiroi minua, mutta jotenkin reipas lenkkeily saa sen rasvankäryn tuntumaan harvinaisen houkuttelevalta idealta. Onneksi en pidä koskaan rahaa mukanani, sillä muuten varmasti vielä joku päivä päätyisin sinne onnellisena tunkemaan tuplahampurilaisia naamaani.

Hampurilaisten sijaan teinkin sitten kotona iltapalaksi sushia. Ihan hyvää tuli, vaikka aina vähän hajoilenkin siihen riisinkeittoon.

Juoksuohjelma

Liikunnanharrastamiseni on yleensä aina ollut enemmän tai vähemmän surkuhupaisaa. Joskus pari vuotta sitten löysin netistä kivan 11 viikon treeniohjelman, jonka loputtua pitäisi kyetä juoksemaan iloisesti 10 km. Silloin jaksoin toteuttaa ohjelmaa kuuliaisesti noin 8 viikon ajan, minkä jälkeen iski flunssa. Flunssan loputtua motivaatiokin oli loppunut, joten se jäi sitten siihen.

Nyt kuitenkin päätin taas vaihteeksi ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa lenkkeilyn treenaamisen. Muutaman kerran syksyn aikana olenkin jo käynyt pienehköillä hölkkälenkeillä, mutta olen vähän huono motivoimaan itseäni käymään niillä säännöllisesti. Tartuin siis toistamiseen em. treeniohjelmaan, jota olen nyt toteuttanut voitokkaasti jo parin päivän ajan! Tänään oli vuorossa ensimmäinen lepopäivä.

Jonkun urheilullisemman ihmisen mielestä tuo ohjelman alku saattaa vaikuttaa vähän säälittävältä, mutta tällaiselle surkeakuntoiselle se on oikeastaan oikein kiva. Tuntee, että on onnistunut jossain, vaikka melkein kuka tahansa varmasti jaksaa juosta sen 2 minuutin ajan. Siitä on sitten hyvä jatkaa ja pikkuhiljaa edetä kohti huikeampia saavutuksia.

Loppukuvituksena vielä uudet lenkkarini! Merkki ja malli on Asics Gel-Nimbus 13, ja onhan ne aika söpöt.

Sunnuntaikävely

Nyt kukaan, joka yhtään tuntee minua, ei voisi uskoa, että olisin vapaaehtoisesti käynyt sunnuntaikävelyllä. Kävin kuitenkin! Yleensä sunnuntaikävelyt lähinnä ahdistavat minua. Varsinkin, jos on täydellinen sunnuntaikävelyilma: aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, linnut laulavat ja on mukavan lämpöistä. Yleensä tällaisen ilman koittaessa vedän verhot tiiviimmin kiinni, piiloudun syvälle peiton alle ja syön lohdutukseksi vähän karkkia.

Tänään oli kuitenkin tarpeeksi epätyypillinen sunnuntai-ilma: taivaalla oli paksu pilvipeite, ilma oli viileähkö ja jopa linnut pitivät turpansa kiinni. Koko muu maailma ehkä paheksui tätä ja jäi kotiinsa tekemään jotain kävelemisen sijasta, mutta minulla oli kerrankin mahdollisuus positiiviseen sunnuntaikävelykokemukseen. Yritän myös olla syömättä karkkia, joten piti keksiä jotain korvaavaa tekemistä. Kävin siis käveskelemässä vajaan 7 km reittini ensin rantaa pitkin yhteen suuntaan ja vähän tylsempää reittiä takaisin. Pari vuotta sitten oikeastaan jaksoin jopa juosta koko reitin, mutta ei ehkä onnistu enää.

Jylhää espoolaista rantamaisemaa

Heinää

Tykkään siitä, että meri on ihan vieressä. Ehkä täällä asumisen parhaita puolia (alun perin parhaita puolia olivat ihan vieressä olevat teekkaritapahtumat, mutta alan ehkä olla jo vähän vanha niille). Lähistöllä on myös kiva lintutorni, mistä on leppoisaa katsella lintuja ympäröivää maisemaa (minulla on jokin synnynnäinen kyvyttömyys nähdä lintuja yhtään missään vaikeammissa maastoissa. keskellä tietä kävelevän pulun sentään onnistun melkein aina havainnoimaan.) Lintutorni on tosin yleensä aina täynnä välineurheilevia bongareita, jotka mulkoilevat tällaista harrastelijaa vihaisesti, joten yleensä jätän suosiolla menemättä sinne, jos siellä on joku jo valmiiksi. En tänäänkään käynyt siellä, joten miksiköhän ihmeessä kirjoitan siitä.

Kävelyn jälkeen tein lounaaksi villisti lihapullia. Sittemmin olen yrittänyt kerätä motivaatiota sen kouluprojektin tekemiseen. Ehkä esim. nyt voisi lopultakin olla aika kohdata se silmästä silmään.