Stimulaatio!

Huomenna olisi yksi tentti, joten enpähän lue vaan päivitän tätä!

Viime viikonloppuna oli tosiaan kiltamme 13. vuosijuhla, Stimulaatio. Hieno akateeminen iltapukujuhla. Vähän kallis myös, mutta kyllä sen ehkä kerran vuodessa kestää. Varsinkin, kun on kivaa seuraa. Ennen itse sitsiosuutta sivistynyttä illallista on cocktail-tilaisuus, jossa istuvalle hallitukselle jaellaan lahjoja ja viinaa. Hallituksen vm. 2008 kanssa annoimme tänä vuonna tyylikkäitä laminoituja kaulalappuja, joissa esiintyy nykyisen puheenjohtajan ja aurinkokuninkaan risteytys varustettuna puhekuplalla "La guilde c'est moi!" (kilta olen minä!). Noniin.

Vuosijuhla tosiaan oli G18-salissa Helsingissä. Ihan kiva paikka, ja koko juhlakin oli kiva, vaikka pääruokana tarjoiltu lammas olikin aika raakaa. Onneksi pöytäseurueesta löytyi tarpeeksi nälkäisiä suita, ettei ruoka mennyt hukkaan, vaikken itse niin raa'asta lihasta välitäkään. Ainiin, ja sain istua hottiksen vuoden 2008 puheenjohtajamme avecina! Se sai myös kultaisen pränikän (killan hienoin kunnianosoitus), mikä oli ihan oikein. Me ehkä vähän muun hallituksen voimin olimme ehdotelleet sitä pränikkätoimikunnalle.

Myös vapaiden vessojen metsästys eräällä väliajalla oli vähän jännää. Juostiin yhden kaverin kanssa jostain kellarikerroksesta neloskerrokseen vessan toivossa, mutta niitä oli aika heikosti. Lopulta jäin itse jonottamaan jonnekin ylimmän kerroksen invavessaan ja kaveri löysi vissiin jostain muualta toisen. Kellarikerroksessa siis piti opasteiden mukaan olla naistenvessa, mutta eihän siellä ollut kuin jotkin siivouskärryt.

Kiinnostaakohan tämä enää ketään? Olen taas jotenkin harvinaisen fiiliksissä kaikista kiltajutuista, joten tykkään höpöttää kaikesta turhasta. Minulla on muuten jotenkin maanis-depressiivinen suhtautuminen kiltaan aina. Koko alkusyksyn jätin kiltatapahtumat miltei huomiotta, kun ei kiinnostanut, mutta viime aikoina on taas innostanut enemmän. No jatketaan nyt kuitenkin, kun tuli tämäkin välipohdinta tehtyä.

Sitsien jälkeiset wanhat tanssit sujuivat yhtä hyvin kuin ennenkin. "Ei tää poloneesi enää oikein inspaa, tanssitaanko seuraavasta ovesta ulos?", "En mä kyllä oikeastaan osaa tätä pas d'espagnea, lopetetaanko heti alkuunsa?". Kehruuvalssin osasin sentään paremmin kuin tanssiparini, cicapo sujuu vuosien kokemuksella ja valssi on onneksi helppoa. Välivalssit tosin muotoutuivat vähän aggressiivisiksi, kun ensimmäisen aikana vahingossa törmäsin yhteen kaveriin, ja myöhempien aikana sitten harrastettiin erinäisiä kostoiskuja suuntaan ja toiseen. Sivistys++

Minä!

Jatkotkin (Eteläsuomalaisella osakunnalla) olivat ihan kivat, tosin siinä vaiheessa alkoi jo väsymys vähän painaa. Palauduin Otaniemeen sitten ensimmäisellä jajatkobussilla, joka lähti joskus kolmen aikaan. En tosin mennyt edes käymään siellä jajatkoilla, vaan hipsin kiltisti kotiin nukkumaan pariksi tunniksi, sillä olin tosiaan vastuussa seuraavan aamun silliaamiaisen järkkäilystä yhdessä valeparisuhteeni toisen osapuolen kanssa.

Aamulla herätys puoli kahdeksalta, ja siitä sitten iloisesti raahaamaan itseään ja sillistavaroita autoon ja Karhusaareen. Aluksi oli vähän kiire, kun ovet avattiin kymmeneltä ja tapahtuma alkoi yhdeltätoista, ja siinä tunnin aikana piti värkätä ruokia ja huolehtia, että bändi saa itsensä kasattua johonkin nurkkaan. Myös keittiön uuni tuotti aluksi päänvaivaa, sillä sitä ei tuntunut saavan päälle mitenkään. Onneksi lopulta sekin selvisi, kun toiselta puolelta keittiötä löytyi vipu, millä sai lieteen sähköt, ja liedestä löytyi joku ajastinhässäkkä, millä sai vielä uuninkin päälle. Silliksen alku menikin sitten aika intensiivisesti keittiössä työphuksien kanssa, mutta kun suurin osa ruoasta oli saatu kuntoon, jätin phuksit paistamaan keskenään pekonia ja menin itse tanssimaan pöydille (ja hoitamaan vastuullista DJ-hommaa). Joskus pienenä en tajunnut silliksien päälle, mutta ovathan ne oikeastaan se perimmäinen syy koko vuosijuhlien hienouteen.

Minulla ei ole itselläni yhtään kuvia sillikseltä (osasin fiksusti jättää kameran kotiin), mutta voitte niiden puutteessa ihastella vaikka silliksen soittolistaani. Sain viimevuotiselta sillisvastaavalta silloisen soittolistan, jota kuulemma voisin käyttää sellaisenaan. Koska käsitykseni kiltalaisten musiikkimausta ei kuitenkaan ollut niin ylevä, vaihdoin puolet kappaleista huonoon kotimaiseen musiikkiin ja viimekesän Star Studio -saldoon. Ihan kiva siitä tuli.

Sitsejä ja vuosijuhlaodotusta

Viime lauantai-ilta kului iloisesti killan ensimmäisillä kaikkien aikojen IE-sitseillä (Isännistö&Emännistö). Kaikki nyt eivät tietenkään olleet paikalla, mutta oli meitä sentään 13 sitsaamassa. Minulla saattoi ennen sitsejä olla jokin visio, että lähden heti niiden jälkeen kotiin nukkumaan, jotta voin sitten aloittaa aamulla koodauksen ajoissa. Jotenkin sitten kuitenkin päädyin jatkoille ja nukkumaan siinä puoli kuudelta. Tästäkin voi ehkä jo päätellä, että oli kyllä kivaa. Mietittiin jo, että tästä voisi tehdä jonkin vuosittaisen tradition, hihi. Sitsit järkättiin kivasti niin, että kaikki tekivät vähän kaikkea, mitä nyt ikinä halusivatkaan. Minä tosin lusmusin melkein kaikesta, sillä hajoilin koodailuun koko alkupäivän. Tein kuitenkin plaseerauksen! Hillitöntä panostusta.

Sitsien jälkiruoka, jee! Oli hyvää.

Koodausprojektimme saavutti onnellisen loppunsa, ja nyt voisi alkaa pikkuhiljaa lukea tuleviin tentteihinkin. Ensin kuitenkin (huomenna!) killan vuosijuhlat, ja niiden jälkeen lauantaiaamuna silliaamiaisen järkkäilyä. Käytiin eilen tukussa (pitkästä aikaa!) ostamassa ruoat, ja nyt on koko kämppä täynnä niitä. Vähän tosin masentavaa, että omaa ruokaa ei juurikaan nyt ole, kun jääkaappiin ei sillisruokien lisäksi mahdu oikein mitään. Olen kyllä muutenkin syönyt viime aikoina niin huonosti, että huomasin tuossa ilokseni pari päivää sitten jopa mahtuvani taas molempiin iltapukuihini! Nyt pitää sitten oikein valita, kumman pistän päälleni huomenna. Pitää myös yrittää muistaa ostaa uudet sukkahousut esim. tänään, sillä onnistuneesti rikoin ainoat ehjät kappaleeni aiemmin mainituilla sitseillä.

Seuraavaksi vetäydyn sitten muutamaksi tunniksi vääntämään salaatteja sillikselle. Kivat salaatit vaikuttivat alun perin kivalta idealta, mutta nyt se työmäärä jo vähän kauhistuttaa. On nämä kuitenkin ehkä parempi valinta kuin alkuperäinen ideamme, eli pitsat. Investoin muuten juuri äsken myös kuukauden Spotify Unlimitediin, jotta voin sitten kivasti soitella silliksellä musiikkia ilman mainoksia.

Eteinen ja vähän silliskamaa.

Kaksi edellistä viikkoa

Onnistuneesti on taas ollut muka 'niin kiire' aivan kaiken kanssa, että tämänkin päivitys on jäänyt. On jotenkin jännää, mitä kaikkea siinä hillittömässä kiireessä kuitenkin antaa itsensä tehdä (esim. pelata aivottomia nettipelejä, roikkua facebookissa ja lukea kerran tunnissa uutiset läpi, kun yrittää vältellä niihin kouluhommiin tarttumista) samalla, kun monet oikeasti paljon fiksummat ajanvietteet sitten ovat niin kiellettyjä (esim. lukeminen, liikunta, blogin päivitys).

Voisi yrittää jatkossa aina, kun on aloittamassa 20. kierrosta Bejeweled Blitziä, siirtyä mieluummin vaikka raapustelemaan tänne jotain. Vaikka kertomaan päivän parhaista pelitaktiikoista. Nyt kuitenkin voisin kertoa, mitä muuta olen tehnyt viime aikoina.

Isänpäivää vietin jännittävästi vanhempien luona. Aamusta tosin kävin ensiksi samaisten henkilöiden sekä veljeni kanssa Messukeskuksessa messuilla (ELMA-, Metsä-, Kädentaito- ja Lemmikkimessuilla). Ihan kivaa oli. Ensimmäinen Postcrossing-korttini pääsi kuin pääsikin perille Alankomaihin, ja siitä rohkaistuneena lähetin tällä viikolla kolme lisää. Sain myös itse jo kaksi korttia, toisen Kiinasta ja toisen Venäjältä. Kiva saada kortteja. Postiasioihin liittyen, ostin myös jo joulupostimerkkejä, eli niitä joulukorttejakin pitäisi pian alkaa vääntää.

Messuilta

Kortit, the next generation

Viime perjantaina vietin killan hallituksen vm. 2008 kanssa pikkujouluja (nimeltään tietenkin pikkASh08joulut). Syötiin joulutorttuja ja juotiin cuba libreä. Kuuban vapaus on muutenkin ollut aina läheinen teema meidän hallituksellemme. Oli kuitenkin kivaa, kuten aina (ei kai sitä muuten enää randomisti hengailtaisikaan kolme vuotta itse hallitushommien jälkeen?). Seuraavana päivänä oli sitten killan sitsit, joille olin jonain heikkona hetkenäni mennyt ilmoittautumaan. Sielläkin oli ihan hauskaa, vaikka jälkiruokasorbetti oli vähän jäässä.

Keskiviikkona oli se killan vaalikokouskin, ja minut valittiin molempiin hakemiini virkoihin (no ei ollut kilpailuakaan). Ensi vuonna siis on tiedossa kiltarintamalla vähän kulttuuritapahtumien järjestelyä ja vähän enemmän kiltalehden taittamista. Pitää ehkä jo pian kaivaa InDesign naftaliinistaan ja opetella uudestaan sen käyttöä. Vaalikokous oli muuten muutenkin ihan viihdyttävä ja kesti melkein 7 tuntia. Ilmoittauduin toki myös pöytäkirjantarkastajaksi, joten saa nähdä, montako kymmentä sivua tekstiä sieltä lopulta tulee tarkistettavaksi. Onneksi sentään tykkään korjata toisten pilkkuvirheitä ylitse kaiken.

Nyt olen viime päivät lähinnä hajoillut siihen jo aiemmin mainittuun projektityöhön. Oikeastaan tämän kirjoituksen jälkeenkin voisi jälleen siirtyä hetkeksi sen pariin. DL työlle on ensi maanantaina, ja onhan se vieläkin aika keskeneräinen.

Ainiin, koska minulla on soinut tämä biisi vähintäänkin sen mainitut kaksi viikkoa päässä, niin tässä olisi teillekin (jos olette jostain syystä missanneet):

Pomelo, nakkeja ja sushia

Ostin eilen pomelon. Se oli tarjouksessa ja näytti kivalta. En tiedä vielä, mikä sen kohtalo on, mutta ehkä siitä voi tehdä jonkun salaatin.

Vihaan muuten syvästi tätä aikaa vuodesta. Olen pyörinyt koko opiskeluaikani kiltatoimijana erinäköisissä tehtävissä, ja yleensä läpi vuoden mietin, että "eiköhän tämä ollut tässä, ei sitä ensi vuonna jaksa enää mitään". Sitten tulee syksyn loppupuolisko ja ehdokasasettelu vaalikokoukseen (jossa siis valitaan ensi vuoden toimijat) alkaa. Siinä vaiheessa, virkakuvauksia selaillessani, sitten aina jostain iskee pienehkö ajatus: "no jos sitä johonkin pieneen hommaan". Pian joka toinen virka rupeaa kuulostamaan entistä hienommalta ja suorastaan toiveideni täyttymykseltä, ja pitää yrittää hillitä itseään, ettei nyt ihan päättömästi lähde ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi kaikkeen.

Tänä vuonna ehdokasasettelu alkoi maanantai-iltana, ja eilen sitten pistin hakemuksen kahteen hommaan. Ensin hain kulttuuritoimikuntaan hienosäätäjäksi, jonka tehtävänä olisi ideoida ja järjestää kulttuuritapahtumia ja kulttuurillista sisältöä muihinkin kiltatapahtumiin. Kiva ja pieni homma. Seuraavaksi sitten lupasin yhdelle kaverilleni, että haen kiltalehden taittajaksi, jos hän hakee päätoimittajaksi. Noh, näin siinä sitten tietenkin kävi, ja tuli ilmoittauduttua tuohon vähän isompaan ja vastuullisempaan virkaan. Nyt on ehkä sitten taas vuoden hakukiintiöt täynnä. Saldo ei kuitenkaan ollut pahin mahdollinen, sillä mietin jo jossain vaiheessa suhteellisen vakavasti, josko sitä lähtisi vaihteeksi hallitukseen rahastonhoitajaksi...

Illalla kävin taas vähän lenkkeilemässä. Iltalenkkeilyssä on se huono puoli, että pitää etsiytyä valaistuille reiteille, ellei halua juosta pilkkopimeässä metsässä. Lenkkini ovat pituudeltaankin vielä aika lyhyitä, joten yleensä sitten kipitän rantaa pitkin vähän matkaa ja kierrän lopuksi Otaniemen ostarin ja paikallisen snägärin. Yleensä snägärit eivät tippaakaan inspiroi minua, mutta jotenkin reipas lenkkeily saa sen rasvankäryn tuntumaan harvinaisen houkuttelevalta idealta. Onneksi en pidä koskaan rahaa mukanani, sillä muuten varmasti vielä joku päivä päätyisin sinne onnellisena tunkemaan tuplahampurilaisia naamaani.

Hampurilaisten sijaan teinkin sitten kotona iltapalaksi sushia. Ihan hyvää tuli, vaikka aina vähän hajoilenkin siihen riisinkeittoon.