Pastasalaattia, broileria ja paahdettuja leipäkuutioita

Tuli muuten mieleeni, että olen unohtanut jakaa yhden ruokaohjeen, vaikka joku aika sitten taas vaihteeksi otin innokkaasti valokuvia ruoastani. Ohje on pöllitty kämppiksen keittokirjasta. Pitää säilöä se talteen tänne blogiin sitä aikaa varten, jolloin asun eri paikassa kuin tuo kirja.

• 200 g penneä
• 1 kukkurainen tl suolaa vesilitraa kohti
• ½ ranskanleipää kuutioina (kuoren voi poistaa, jos haluaa)
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 tomaattia paloina
• 1 iso punasipuli ohuina viipaleina
• 2 rkl silputtua basilikaa
• 2 rkl silputtua persiljaa
• 2 paistettua broilerifileetä ohuina viipaleina
• 1 dl oliiviöljyä
• 3 rkl punaviinietikkaa
• suolaa ja pippuria

Keitä pastaa hyvin suolatussa vedessä, kunnes se on al dente. Itsehän en koskaan jaksa laittaa veteen suolaa. Huuhdo pasta kylmällä vedellä ja valuta hyvin.

Sekoita leipäkuutiot ja öljy ja paista uunissa 200 asteessa, kunnes ovat rapeita ja kullanruskeita. Jäähdytä.

Sekoita pasta, leipä, tomaatit, sipuli, yrtit ja broileri suuressa kulhossa. Sekoita öljy ja etikka keskenään ja kaada kastike salaatille. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa heti.

Tadaa, nopeaa ja helppoa! Kuten kuvasta voi havainnoida, minulla ei tosin taaskaan ole ollut persiljaa tai basilikaa. Ne näivettyvät täällä niin nopeasti, etten koskaan raaski ostaa, ellei ole koko puskalle tiedossa nopeaa käyttöä. Kuvasta kannattaa muuten myös huomata, että se on kerrankin otettu keittiössä eikä ikkunalaudalla.

Pomelo, nakkeja ja sushia

Ostin eilen pomelon. Se oli tarjouksessa ja näytti kivalta. En tiedä vielä, mikä sen kohtalo on, mutta ehkä siitä voi tehdä jonkun salaatin.

Vihaan muuten syvästi tätä aikaa vuodesta. Olen pyörinyt koko opiskeluaikani kiltatoimijana erinäköisissä tehtävissä, ja yleensä läpi vuoden mietin, että "eiköhän tämä ollut tässä, ei sitä ensi vuonna jaksa enää mitään". Sitten tulee syksyn loppupuolisko ja ehdokasasettelu vaalikokoukseen (jossa siis valitaan ensi vuoden toimijat) alkaa. Siinä vaiheessa, virkakuvauksia selaillessani, sitten aina jostain iskee pienehkö ajatus: "no jos sitä johonkin pieneen hommaan". Pian joka toinen virka rupeaa kuulostamaan entistä hienommalta ja suorastaan toiveideni täyttymykseltä, ja pitää yrittää hillitä itseään, ettei nyt ihan päättömästi lähde ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi kaikkeen.

Tänä vuonna ehdokasasettelu alkoi maanantai-iltana, ja eilen sitten pistin hakemuksen kahteen hommaan. Ensin hain kulttuuritoimikuntaan hienosäätäjäksi, jonka tehtävänä olisi ideoida ja järjestää kulttuuritapahtumia ja kulttuurillista sisältöä muihinkin kiltatapahtumiin. Kiva ja pieni homma. Seuraavaksi sitten lupasin yhdelle kaverilleni, että haen kiltalehden taittajaksi, jos hän hakee päätoimittajaksi. Noh, näin siinä sitten tietenkin kävi, ja tuli ilmoittauduttua tuohon vähän isompaan ja vastuullisempaan virkaan. Nyt on ehkä sitten taas vuoden hakukiintiöt täynnä. Saldo ei kuitenkaan ollut pahin mahdollinen, sillä mietin jo jossain vaiheessa suhteellisen vakavasti, josko sitä lähtisi vaihteeksi hallitukseen rahastonhoitajaksi...

Illalla kävin taas vähän lenkkeilemässä. Iltalenkkeilyssä on se huono puoli, että pitää etsiytyä valaistuille reiteille, ellei halua juosta pilkkopimeässä metsässä. Lenkkini ovat pituudeltaankin vielä aika lyhyitä, joten yleensä sitten kipitän rantaa pitkin vähän matkaa ja kierrän lopuksi Otaniemen ostarin ja paikallisen snägärin. Yleensä snägärit eivät tippaakaan inspiroi minua, mutta jotenkin reipas lenkkeily saa sen rasvankäryn tuntumaan harvinaisen houkuttelevalta idealta. Onneksi en pidä koskaan rahaa mukanani, sillä muuten varmasti vielä joku päivä päätyisin sinne onnellisena tunkemaan tuplahampurilaisia naamaani.

Hampurilaisten sijaan teinkin sitten kotona iltapalaksi sushia. Ihan hyvää tuli, vaikka aina vähän hajoilenkin siihen riisinkeittoon.

Pyhäinpäivän kanapasta

Päivän lounaanani oli ruokaa, joka on tehty soveltaen jotain joskus jostain löytynyttä reseptiä. Helppoa ja hyvää. Joskus yksinasumiseni alkuaikoina tein tätä aika liikaa, mutta nykyään olen vähän laajentanut repertuaariani, niin tästäkin voi taas nauttia ilman, että tulee korvista ulos.

• 250g tuorepastaa (fettuccine)
• 300g kanasuikaleita, mieluiten rosépippurimarinoituja
• sipuli
• muutama aurinkokuivattu tomaatti
• 100g tuorejuustoa (Italian yrtit tai vast.)

Tuorepasta keitetään ohjeen mukaan. Sipuli silputaan ja kuullotetaan pannulla öljyssä. Perään kanasuikaleet, ja sitten kypsennetään niin pitkään, että suikaleiden viimeisimmätkin ajatukset salmonellasta ovat haihtuneet käryn mukana ilmaan. Lopuksi vielä mukaan aurinkokuivattu tomaatti siivutettuna sekä tuorejuusto. Sekoitetaan homogeeniseksi ja lisätään tuorepastan joukkoon. Jos kana oli oikeaoppisesti rosépippurimarinoitua, niin lopuksi mukaan voi rouhia vielä vähän lisää sitä rosépippuria.

Annoksesta saa tyylikkään, kun päälle lisää vähän persiljaa. Minulla oli vain vähän nahistunutta tilliä, mutta toivottavasti se ajaa saman asian.

Sosekeitto

Aloitetaan sitten tämä blogi villisti ruokaohjeilla! Jee!

Viime jouluna sain vanhemmiltani joululahjaksi sauvasekoittimen, ja keväällä teinkin sitten ahkerasti erilaisia sosekeittoja. Kesällä juuresten survominen sitten kutistui olemattomiin, sillä käytettävissä ei ollut kovin hienoa valikoimaa erilaisia keittiötarvikkeita. Yksi kämppis tosin askarteli reikäkauhasta perunansurvimen, mutta ei siitä nyt sen enempää.

Kesän jälkeenkään ei ole tullut tartuttua pahemmin koko sekoittimeen, mutta tänään sitten lopultakin päätin taas vaihteeksi tehdä sosekeittoa lounaaksi.

Sosekeitto ikkunalaudalla

Resepti oli kutakuinkin tällainen:

• 0,5 bataattia
• 1 peruna
• 2 porkkanaa
• 0,25 sipulia (epämääräinen jämä jääkaapista)
• 1 valkosipulinkynsi
• pippuria ja oreganoa mausteeksi

Juurekset kuoritaan ja pilkotaan ja keitellään noin puolen tunnin ajan. Sipulit lisätään joukkoon sopivassa vaiheessa. Sitten survotaan (keitinvettä ei tarvitse heittää pois, ellei sitä ole aivan hillittömästi). Lopuksi joukkoon mausteet. Jos haluaa lisätä vielä kermaa tai sulatejuustoa tai smetanaa tai jotain, niin sekin vielä joukkoon, ja sitten vain sekotellaan kauhalla tasaiseksi. Itse en tällä kertaa laittanut messiin mitään maitotuotteita (koska niitä ei ollut). Reseptillä tulee kaksi lautasellista keittoa, mikä on jopa vähän liikaa minulle yhdelle aterialle.

Mainittujen aineiden lisäksi tai sijaan soppaan voi oikeastaan tunkea mitä vaan juureksia ja kasviksia. Punajuuri on yksi lempparini, tosin raa'an punajuuren kuoriminen voi olla välillä vähän raakaa puuhaa. Tuloksena voi olla toivottua lihaisampi keitto.