Facebook 2009

Nyt, kun on joulusta ja jouluruoista ja vanhempien nurkista selvitty taas normielämän pariin, voin jälleen ilahduttaa teitä kertaamalla vanhoja Facebook-päivityksiäni!

Nakittauduin taas vuodelle 2009 killan hallitukseen. Tällä kertaa homman nimi oli emäntä ja työtehtävänä järjestää noin kaikki killan vuoden tapahtumat toimikuntani kanssa. Alkuvuosi kului sitten perinteisesti erilaisissa hallitus- ja toimikuntavaihdoissa rampaten. Mutta mikäs siinä, vaihdot ovat kivoja. Hallitusvaihdon teema oli tällä kertaa Imperiumin vastaisku, ja muistoksi siitä jäi kovaääninen leluase, minkä ostin vitosella jostain Prisman leluosastolta, koska pitäähän sitä nyt uskottavaa rekvisiittaa olla. Hallituksemme ei kyllä oikein koskaan ollut yhtä yhtenäinen kuin edellisvuotinen hallituksemme oli ollut, mutta oli niidenkin kanssa ihan kivaa.

No kiirettä oli heti alkuvuodesta myös. Kävin keväällä lopultakin roikkumaan jääneen matikan kakkoskurssin ja opiskelin muutenkin ahkerasti. Ehkä hyvä niin, sillä loppuvuotta kohden vauhti vähän kärsi. Facebook-statusteni mukaan myös suunnittelin erilaisia sitsejä jatkuvalla syötöllä. Tänä vuonna tosin vietin öitäni ASkin sijasta ennemmin TUASin mikroluokassa etsimässä reseptejä ja vääntämässä ostoslistoja, plaseerauksia ja aikatauluja. Erilaisten mega-excelien teko oli kyllä ominta alaani.

Kesken kiireisimmän kevään sitten luonnollisesti sain jonkun maailmanlopun flunssan, jota kesti pari viikkoa. Silti piti järjestää kiltalaisille saunailtoja, koska oikeastaan koko toimikuntamme oli samaan aikaan kipeänä. Sitten sitä nuokuttiin tiskin takana kuumeessa ja toivottiin, että ihmiset lähtisivät ajoissa kotiinsa.

Tauti hellitti lopultakin ja koitti hämmentävä loppukevät (=wappu), jolloin hengattiin paljon yhden kaverin luona milloin pitkänperjantain munabileiden merkeissä tai muuten vaan katselemassa YouTube-videoita ja tanssimassa Aulis Gerlanderin tai Tunak Tunak Tunin tahtiin. Muiden mennessä nukkumaan minä tietenkin lähdin vielä koululle suunnittelemaan niitä tulevia tapahtumia.

Tenttiviikko! En oikeastaan osannut puoliakaan todennäköisyyslaskennan kurssin tenttialueesta ennen tenttiä, mutta onneksi kaavakokoelma oli niin kattava, että sitä lukemalla ja soveltamalla selvisin kaikista tenttikysymyksistä ja sain kurssista jopa vitosen. Muutkin tentit menivät kai ihan hyvin. En taaskaan muuten ollut kesätöissä, vaan tällä kertaa suoritin kesän aikana ties mitä rästitenttejä ja kävin pari kesäkurssia. Jotenkin opiskeluni menee aina siihen, että joinain aikoina en tee juuri mitään ja kursseja jää rästiin ja sitten toisina aikoina raivo-opiskelen kaikki rästihommat läpi. Nyt olen taas harrastanut lähinnä ensimmäistä, joten ensi kevät tulee olemaan raivo-opiskelun kulta-aikaa ♥

Kävin kaverin mökillä! Mökkikylän nettisivuilla oli jokin "Ajankohtaista"-osio, jossa oli kaikkien kylätapahtumien kanssa samalla listalla "Kaukasian jättiputki". Mietittiin ensin, mikä ihmeen hurja ryyppytapahtuma niillä on, mutta linkin takana kerrottiinkin vain tästä myrkkykasvista. Nimettiin kuitenkin oma reissumme silti sen mukaan, vaikkei sekään mikään hurja ryyppytapahtuma ollut.

Tuohon aikaan kesät olivat vielä kunnon kesiä ja kolmatta kesää putkeen katselin ahkerasti Serranon perhettä telkkarista. Kesä oli myös täynnä kaikkea hämmentävää kesätekemistä, mitä aina ilmaantuu jostain, kun kellään ei ole mahdollisten kesätöiden lisäksi muita kiireitä. Michael Jackson kuoli, ja päädyin katselemaan muistotilaisuutta yhden kaverin luokse jollain porukalla. Jatkoille lähdettiin Hietaniemen hautausmaalle, joka kuitenkin oli siihen aikaan illasta jo kiinni. Käytiin sitten uimassa Hietsussa, jottei koko reissu olisi ollut ihan turha.

Sitten niitä koulujuttuja, jotka veivät kivan osan kesästä. Suuritöisempänä julkkari eli julkaisutekniikan perusteet, missä piti saada aikaiseksi neljä työtä: kuvankäsittely, taittotyö, xhtml-sivusto ja flash-työ. Hajoilin näihin aika ahkerasti (varsinkin siihen flashiin). Läppäristä irtoili myös aika tehokkaasti näppäimiä, joten se piti lähettää takuuhuoltoon kesken kesän. Onneksi Maari on aina auki, joten läppärin huollon ajaksi siirsin itseni sinne vääntämään töitäni. Julkkarin lisäksi ainoa toinen virallinen kesäkurssini (muita vain tentin) oli Python-ohjelmoinnin perusteet. Sitä kurssia kävivät silloin melkein kaikki kesätyöttömät helppojen noppien toivossa. Helppoa se olikin, eikä kyllä tuntunut ollenkaan kunnon ohjelmoinnilta. (sarjakuva aiheesta)

Larppaajien lempitapahtuma Ropecon valtaa Otaniemen aina kerran kesässä. Aina kerran kesässä pitää siis yrittää paeta johonkin tai vaihtoehtoisesti kestää kaikkialla pyöriviä larppaajia ja toivoa, ettei kukaan kuvittele minun olevan yksi niistä. Tällä kertaa pakenin hyvissä ajoin mahdollisimman kauas, eli poikaystävän mökille Vaasaan koko tapahtuman ajaksi. No okei, ehkä tätä reissua ei suunniteltu Ropeconin mukaan, mutta oli se kiva lisä.

Kesän jälkeen koitti jälleen syksy ja heti alkuun iso setti kiltatapahtumia. Aloitettiin siivoamalla varastot ja hankkimalla kämäisen vanhan jääkaapin tilalle uusi hieno versio. Se on kyllä hieno ja kallis, monella muulla killalla ei ole vastaavaa.

Syksyn opiskelut taisivat jäädä komboon kandikurssi ja labrakurssi. Kandin kirjoittaminen ei juurikaan koskaan inspiroinut, mutta sain sen sentään kunnialla kasaan. Jokainen työn väli-DL oli maanantaiaamuna klo 8.00, joten voitte arvata, milloin tein suurimman osan hommista. Vähän lohdutti, että palautusjärjestelmästä näki, koska muut kurssilaiset olivat palauttaneet omia juttujaan, enkä suinkaan ollut ainoa, joka harrasti tätä maanantaiaamuna seitsemältä hyvinvalvotun yön jälkeen.

Kandin lisäksi syksyllä oli toinenkin pienehkö projekti, eli killan vuosijuhlien järkkääminen. Hajosin siihen hommaan aivan totaalisesti, ja kun juhlat lopulta olivat takanapäin, nukuin pari viikkoa. Skippasin suurimman osan hallituksen kokouksista loppuvuonna, sillä en halunnut käsitellä koko aihetta. Seuraavaksi vuodeksi onneksi tämä homma saatiin pois emännältä ja siirrettyä erilliselle toimarille. Ei mikään maailman helpoin kombinaatio nimittäin olla vastuussa kaikista killan tapahtumista ja siihen päälle vielä järkätä lähestulkoon yksin se isoin tapahtuma. Ja siihen päälle vielä opiskelua (mikä tosin sitten oli se juttu, minkä luovutin ensimmäisenä). Seuraavana vuonna jätinkin sitten killan vastuuhommat vähemmälle ja vaikutin virallisesti vain Aikuisena naisena (eli en tehnyt mitään, mutta pääsin toimarisitseille).

Koko syksyn maailmanlaajuinen in-aihe eli possuflunssa sitten huipentui rokotteen hakemiseen. Ei tullut narkolepsiaa, mutta käsi oli aika kipeä aika pitkään rokotuksen jälkeen.

Hyvää joulua!

Jouluaatto alkaa olla jo aika ohitsemennyttä elämää, mutta hyvää joulua silti kaikille lukuisille lukijoilleni! Joululahjaksi yksi laulu, jonka bongasin vaihteeksi, kun selailin alkuviikosta Spotifyn eniten Espanjassa soitettujen kappaleiden listaa (sieltä ykkössijalta). Ensin mietin vähän, että aika mitäänsanomaton kappale, mutta sitten se jäikin soimaan päähän ja lopulta päädyin kuuntelemaan sitä loopilla. Eihän se nyt kovin jouluinen ole, mutta antaa mennä.

Facebook 2008

Jatkoa edelliselle! Tästä tuli nyt vähän pitkä, mutta koettakaa kestää! Hienointa tässä on ehkä se, että Facebookin pakko-is taisi poistua jo vuoden 2007 lopulla, mutta minä tykkäsin siitä niin paljon, että käytin sitä vielä koko seuraavan vuodenkin...

2008 oli sitten se ensimmäinen vuoteni killan hallituksessa. Hallitusvaihdon teema oli Kuuban vallankumous. Harmi, että tuossa ei näy postauksen kellonaikaa, mutta se oli siis klo 4.32 aamulla. Oli lauantai ja Otaniemessä piti olla kuudelta, eikä siihen aikaan tietenkään mennyt mitään busseja vielä. Hämmentävästi veljeni kuitenkin suostui kuskaamaan minut autolla perille. Hallitusvaihto ja hallituksemme oli kivoin ikinä. Loppuvuosi sitten kuunneltiin Buffalo Soldieria ja tanssittiin pöydillä. Muuten tammikuu sujui nähtävästi lähinnä tietokonesimuloinnin kotitentin parissa.

Muutin Otaniemeen ja ensimmäisen yöni tietenkin vietin ASkissa laminoimassa egoläystäkkeitä killan hallitukselle ja toimareille. Tiedottajajutut ajoivat minut muinakin öinä yksin ASkiin, ja vartijat rupesivat jo tuntemaan minut. Joku paikallinen soittolista soitti minulle tätä, ja siitä muotoutui sitten hengaan-yksin-ASkissa -kappaleeni.

Hallitushommiin kuului tietenkin muiden kiltojen vuosijuhlissa edustaminen. Aloitin oman urani kemman vuosijuhlista. Lumi oli jo sulanut tuossa vaiheessa kevättä, joten fiksuina jätimme kaverini kanssa ulkokengät ASkiin ja lähdimme edustamaan juhlasandaaleissa. Noh, bileiden aikana sitten iski se takatalvi ja lunta tuli järkyttävät määrät. Oli sitten kiva tarpoa yöllä jajatkoilta Rantsulta ASkiin, kun sandaalit täyttyivät lumesta ja varpaat olivat aivan jäässä. Pidimme pienen lämmittely- ja irkkaustauon Maarilla ja lopulta sulattelimme varpaita kuumalla vedellä ASkin vessan lavuaarissa. Selvittiin siitäkin sentään. Tähänkin minulla olisi yksi biisi, mutta sitä ei näköjään löydy YouTubesta. Lallalaa. Silliksen jälkeen muuten päädyin sitten vaihteeksi ASkiin pelaamaan kolmeksi tunniksi papupeliä eli Bohnanzaa. Hirveää jumitusta. Ja oikeastaan rupesin myös seurustelemaan, mutta en tietenkään maininnut siitä mitään Facebookissa tai muuallakaan.

Noh, siinä se huhtikuu sitten olikin. Wappu!

Sitten iski tenttikausi ja epätoivoista opiskelua. Toukokuussa järkättiin myös toimarisitsit hienolla cowboy-teemalla. Olin jatkovastaavana yhdessä opintomestarimme kanssa, vaikka olin vähän nihkeillyt sen nakin kanssa aluksi, sillä minulla oli pieniä jatkotraumoja edellisvuoden phuksisitseiltä. Nooh, jatkojen alettua opintomestarimme lähti "vähäksi aikaa" pelaamaan biljardia ja sammui sitten kuulemma sinne. Olin sitten yksin vastuussa jatkoista, ja traumat eivät ainakaan parantuneet. Joskus seitsemältä aamulla potkin viimeiset bilettäjät ulos ja kävin palauttamassa saunan avaimet Sihteeristöön. Aurinko oli jo noussut ja linnut lauloivat. Samana päivänä olisi ollut killan Kaudenkaatajaiset, mutta minähän en mennyt vaan keräilin itseäni ja nukuin kotona.

Kesällä en tehnyt oikein mitään. Ei ollut töitä enkä jostain syystä opiskellutkaan. Auttelin sitten poikaystävääni, joka viihdytti kesän ajan ulkomaisia harjoittelijoita.

Noh, sitten onneksi alkoi taas koulu, ja tekemistä oli vaikka muille jakaa. Toimin vaihteeksi ISOhenkilönä eli piti katsella phuksien perään ensimmäinen viikko. Piti myös aloittaa opiskelu tehokkaasti heti syksyn alusta, sillä...

...piti lähteä kesken syksyn pariksi viikoksi Australiaan! Oli todella kiva reissu, Australia oli nätti maa, siellä oli paljon jänniä eläimiä ja tietenkin myös matkaseura oli loistavaa. Yes. Ainiin, käytiinhän me siellä parilla excursiollakin. Sitsattiin hississä (vain G-kerroksessa sai laulaa) ja oikeastaan opin siellä laulamaan Paavin ja Sulttaanin jollain ihan väärällä tavalla, josta en ole vieläkään päässyt eroon. Käytiin Yarrassa maistelemassa viinejä. Sydneyssä asuttiin Woolloomooloossa. Canberrassa oli jumalattoman vihaisia joutsenia. Kaikkialla kaikki oli erittäin kiellettyä. AStralia ♥

Takaisin normielämään, ja tosiaan eräiden vuosijuhlien jälkeen sain kokea normipäivän sijasta legendaarisen Jorvi-päivän. En saanut piilaria pois silmästä illalla, ja seuraavana aamuna silmä oli todella kipeä. Aitoon terveyskeskushenkeen jonotin useamman tunnin, ennen kuin joku lopulta sai katsottua silmääni. Piilari oli ilmeisesti tippunut jotenkin itsestään, mutta jättänyt silmän naarmuille. Sain sitten simmuun kivan laastarin ja tyylikkään silmälapun. Piilareiden käytöstä jäi vähän traumoja, enkä ole edellisen setin loputtua käynyt hankkimassa uusia. En koskaan muutenkaan nähnyt niillä kovin hyvin, mutta juhlissa oli välillä kiva olla ilman silmälaseja. Voisi ehkä taas joskus uskaltautua kokeilemaan.

Vuosi loppui tietenkin taas tenttiviikkoon. Kaikenmaailman hajautettuja ja sulautettuja järjestelmiä sitä pitikin opetella.

Pastasalaattia, broileria ja paahdettuja leipäkuutioita

Tuli muuten mieleeni, että olen unohtanut jakaa yhden ruokaohjeen, vaikka joku aika sitten taas vaihteeksi otin innokkaasti valokuvia ruoastani. Ohje on pöllitty kämppiksen keittokirjasta. Pitää säilöä se talteen tänne blogiin sitä aikaa varten, jolloin asun eri paikassa kuin tuo kirja.

• 200 g penneä
• 1 kukkurainen tl suolaa vesilitraa kohti
• ½ ranskanleipää kuutioina (kuoren voi poistaa, jos haluaa)
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 tomaattia paloina
• 1 iso punasipuli ohuina viipaleina
• 2 rkl silputtua basilikaa
• 2 rkl silputtua persiljaa
• 2 paistettua broilerifileetä ohuina viipaleina
• 1 dl oliiviöljyä
• 3 rkl punaviinietikkaa
• suolaa ja pippuria

Keitä pastaa hyvin suolatussa vedessä, kunnes se on al dente. Itsehän en koskaan jaksa laittaa veteen suolaa. Huuhdo pasta kylmällä vedellä ja valuta hyvin.

Sekoita leipäkuutiot ja öljy ja paista uunissa 200 asteessa, kunnes ovat rapeita ja kullanruskeita. Jäähdytä.

Sekoita pasta, leipä, tomaatit, sipuli, yrtit ja broileri suuressa kulhossa. Sekoita öljy ja etikka keskenään ja kaada kastike salaatille. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa heti.

Tadaa, nopeaa ja helppoa! Kuten kuvasta voi havainnoida, minulla ei tosin taaskaan ole ollut persiljaa tai basilikaa. Ne näivettyvät täällä niin nopeasti, etten koskaan raaski ostaa, ellei ole koko puskalle tiedossa nopeaa käyttöä. Kuvasta kannattaa muuten myös huomata, että se on kerrankin otettu keittiössä eikä ikkunalaudalla.

Facebook 2007

Erittäin innovatiivisesti prujasin tämän postauksen idean Paulalta. Facebookin uusi timeline-ominaisuus kuitenkin inspiroi minua loputtomasti, joten ehkä tämä on paras paikka fanittaa omia vanhoja status-tekstejään. Toinen vaihtoehto olisi jakaa ne kaikki uusiksi Facebookissa, mikä ei ehkä ole kauhean hyvä idea.

Facebookissa siis nykyään pääsee entistä paremmin käsiksi vanhoihin päivityksiinsä, ja onhan niiden lueskelu ihan nostalgista. Kiva muistella, mitä sitä joskus tulikaan tehtyä. Täälläkin tosi kiva kertoa, mitä tein vuonna 2007 eikä esim. mitä tein tällä viikolla. Nooh.

Tästä kaikki alkoi! Liityin Facebookkiin, ja parin päivän totuttelun jälkeen sain aikaiseksi ensimmäisen päivityksenkin. Seuraavienkin päivitysten taso oli aika samaa luokkaa; jotenkin ilmeisesti oli tärkeää kertoa, milloin oli kotona, koululla, nukkumassa tai opiskelemassa.

No mitäpä sitä syksyllä 2007 muuta tulikaan tehtyä kuin koodattua C++:aa. Tehtiin hieno luolalentelypeli. Mutta aikaa kului. Ja näköjään lumikin tuli aiemmin kuin tänä vuonna, oi niitä aikoja.

Toinen lemppariharrastukseni syksyllä oli kalusteiden kantaminen Vantaalla. Hankittiin siis erilaisilla talkootöillä rahaa seuraavan syksyn Australia-excursiota varten. Menin sitten merkitsemään johonkin Doodleen, että minulle sopii kaikki ajat, ja pian huomasinkin, että minulla oli aivan uusi tiistai-iltojen harrastus. Olihan sekin loppujen lopuksi ihan kivaa, vaikka välillä hajoilinkin.

Vuodeksi 2008 nakittauduin killan hallitukseen tiedottajaksi, ja eka hallituksen homma oli edustaa osastokahveissa (ja jutella siellä osaston henkilökunnan kanssa, hui). Ei nyt kovin jännää, mutta en näköjään muutenkaan ollut mainostanut kiltanakkiani. Ja ah niitä aikoja, kun oli vielä TKK ja osastojakin.

Ja vuosi loppui onnellisesti siten, että nyrjäytin nilkkani kotona rappusissa!

Tekisi mieli jatkaa pidemmällekin, mutta ehkä seuraavat vuodet saavat omat postauksensa. 2007 kuittaa ja kumartaa.

Stimulaatio!

Huomenna olisi yksi tentti, joten enpähän lue vaan päivitän tätä!

Viime viikonloppuna oli tosiaan kiltamme 13. vuosijuhla, Stimulaatio. Hieno akateeminen iltapukujuhla. Vähän kallis myös, mutta kyllä sen ehkä kerran vuodessa kestää. Varsinkin, kun on kivaa seuraa. Ennen itse sitsiosuutta sivistynyttä illallista on cocktail-tilaisuus, jossa istuvalle hallitukselle jaellaan lahjoja ja viinaa. Hallituksen vm. 2008 kanssa annoimme tänä vuonna tyylikkäitä laminoituja kaulalappuja, joissa esiintyy nykyisen puheenjohtajan ja aurinkokuninkaan risteytys varustettuna puhekuplalla "La guilde c'est moi!" (kilta olen minä!). Noniin.

Vuosijuhla tosiaan oli G18-salissa Helsingissä. Ihan kiva paikka, ja koko juhlakin oli kiva, vaikka pääruokana tarjoiltu lammas olikin aika raakaa. Onneksi pöytäseurueesta löytyi tarpeeksi nälkäisiä suita, ettei ruoka mennyt hukkaan, vaikken itse niin raa'asta lihasta välitäkään. Ainiin, ja sain istua hottiksen vuoden 2008 puheenjohtajamme avecina! Se sai myös kultaisen pränikän (killan hienoin kunnianosoitus), mikä oli ihan oikein. Me ehkä vähän muun hallituksen voimin olimme ehdotelleet sitä pränikkätoimikunnalle.

Myös vapaiden vessojen metsästys eräällä väliajalla oli vähän jännää. Juostiin yhden kaverin kanssa jostain kellarikerroksesta neloskerrokseen vessan toivossa, mutta niitä oli aika heikosti. Lopulta jäin itse jonottamaan jonnekin ylimmän kerroksen invavessaan ja kaveri löysi vissiin jostain muualta toisen. Kellarikerroksessa siis piti opasteiden mukaan olla naistenvessa, mutta eihän siellä ollut kuin jotkin siivouskärryt.

Kiinnostaakohan tämä enää ketään? Olen taas jotenkin harvinaisen fiiliksissä kaikista kiltajutuista, joten tykkään höpöttää kaikesta turhasta. Minulla on muuten jotenkin maanis-depressiivinen suhtautuminen kiltaan aina. Koko alkusyksyn jätin kiltatapahtumat miltei huomiotta, kun ei kiinnostanut, mutta viime aikoina on taas innostanut enemmän. No jatketaan nyt kuitenkin, kun tuli tämäkin välipohdinta tehtyä.

Sitsien jälkeiset wanhat tanssit sujuivat yhtä hyvin kuin ennenkin. "Ei tää poloneesi enää oikein inspaa, tanssitaanko seuraavasta ovesta ulos?", "En mä kyllä oikeastaan osaa tätä pas d'espagnea, lopetetaanko heti alkuunsa?". Kehruuvalssin osasin sentään paremmin kuin tanssiparini, cicapo sujuu vuosien kokemuksella ja valssi on onneksi helppoa. Välivalssit tosin muotoutuivat vähän aggressiivisiksi, kun ensimmäisen aikana vahingossa törmäsin yhteen kaveriin, ja myöhempien aikana sitten harrastettiin erinäisiä kostoiskuja suuntaan ja toiseen. Sivistys++

Minä!

Jatkotkin (Eteläsuomalaisella osakunnalla) olivat ihan kivat, tosin siinä vaiheessa alkoi jo väsymys vähän painaa. Palauduin Otaniemeen sitten ensimmäisellä jajatkobussilla, joka lähti joskus kolmen aikaan. En tosin mennyt edes käymään siellä jajatkoilla, vaan hipsin kiltisti kotiin nukkumaan pariksi tunniksi, sillä olin tosiaan vastuussa seuraavan aamun silliaamiaisen järkkäilystä yhdessä valeparisuhteeni toisen osapuolen kanssa.

Aamulla herätys puoli kahdeksalta, ja siitä sitten iloisesti raahaamaan itseään ja sillistavaroita autoon ja Karhusaareen. Aluksi oli vähän kiire, kun ovet avattiin kymmeneltä ja tapahtuma alkoi yhdeltätoista, ja siinä tunnin aikana piti värkätä ruokia ja huolehtia, että bändi saa itsensä kasattua johonkin nurkkaan. Myös keittiön uuni tuotti aluksi päänvaivaa, sillä sitä ei tuntunut saavan päälle mitenkään. Onneksi lopulta sekin selvisi, kun toiselta puolelta keittiötä löytyi vipu, millä sai lieteen sähköt, ja liedestä löytyi joku ajastinhässäkkä, millä sai vielä uuninkin päälle. Silliksen alku menikin sitten aika intensiivisesti keittiössä työphuksien kanssa, mutta kun suurin osa ruoasta oli saatu kuntoon, jätin phuksit paistamaan keskenään pekonia ja menin itse tanssimaan pöydille (ja hoitamaan vastuullista DJ-hommaa). Joskus pienenä en tajunnut silliksien päälle, mutta ovathan ne oikeastaan se perimmäinen syy koko vuosijuhlien hienouteen.

Minulla ei ole itselläni yhtään kuvia sillikseltä (osasin fiksusti jättää kameran kotiin), mutta voitte niiden puutteessa ihastella vaikka silliksen soittolistaani. Sain viimevuotiselta sillisvastaavalta silloisen soittolistan, jota kuulemma voisin käyttää sellaisenaan. Koska käsitykseni kiltalaisten musiikkimausta ei kuitenkaan ollut niin ylevä, vaihdoin puolet kappaleista huonoon kotimaiseen musiikkiin ja viimekesän Star Studio -saldoon. Ihan kiva siitä tuli.

Sitsejä ja vuosijuhlaodotusta

Viime lauantai-ilta kului iloisesti killan ensimmäisillä kaikkien aikojen IE-sitseillä (Isännistö&Emännistö). Kaikki nyt eivät tietenkään olleet paikalla, mutta oli meitä sentään 13 sitsaamassa. Minulla saattoi ennen sitsejä olla jokin visio, että lähden heti niiden jälkeen kotiin nukkumaan, jotta voin sitten aloittaa aamulla koodauksen ajoissa. Jotenkin sitten kuitenkin päädyin jatkoille ja nukkumaan siinä puoli kuudelta. Tästäkin voi ehkä jo päätellä, että oli kyllä kivaa. Mietittiin jo, että tästä voisi tehdä jonkin vuosittaisen tradition, hihi. Sitsit järkättiin kivasti niin, että kaikki tekivät vähän kaikkea, mitä nyt ikinä halusivatkaan. Minä tosin lusmusin melkein kaikesta, sillä hajoilin koodailuun koko alkupäivän. Tein kuitenkin plaseerauksen! Hillitöntä panostusta.

Sitsien jälkiruoka, jee! Oli hyvää.

Koodausprojektimme saavutti onnellisen loppunsa, ja nyt voisi alkaa pikkuhiljaa lukea tuleviin tentteihinkin. Ensin kuitenkin (huomenna!) killan vuosijuhlat, ja niiden jälkeen lauantaiaamuna silliaamiaisen järkkäilyä. Käytiin eilen tukussa (pitkästä aikaa!) ostamassa ruoat, ja nyt on koko kämppä täynnä niitä. Vähän tosin masentavaa, että omaa ruokaa ei juurikaan nyt ole, kun jääkaappiin ei sillisruokien lisäksi mahdu oikein mitään. Olen kyllä muutenkin syönyt viime aikoina niin huonosti, että huomasin tuossa ilokseni pari päivää sitten jopa mahtuvani taas molempiin iltapukuihini! Nyt pitää sitten oikein valita, kumman pistän päälleni huomenna. Pitää myös yrittää muistaa ostaa uudet sukkahousut esim. tänään, sillä onnistuneesti rikoin ainoat ehjät kappaleeni aiemmin mainituilla sitseillä.

Seuraavaksi vetäydyn sitten muutamaksi tunniksi vääntämään salaatteja sillikselle. Kivat salaatit vaikuttivat alun perin kivalta idealta, mutta nyt se työmäärä jo vähän kauhistuttaa. On nämä kuitenkin ehkä parempi valinta kuin alkuperäinen ideamme, eli pitsat. Investoin muuten juuri äsken myös kuukauden Spotify Unlimitediin, jotta voin sitten kivasti soitella silliksellä musiikkia ilman mainoksia.

Eteinen ja vähän silliskamaa.