Ostin eilen pomelon. Se oli tarjouksessa ja näytti kivalta. En tiedä vielä, mikä sen kohtalo on, mutta ehkä siitä voi tehdä jonkun salaatin.
Vihaan muuten syvästi tätä aikaa vuodesta. Olen pyörinyt koko opiskeluaikani kiltatoimijana erinäköisissä tehtävissä, ja yleensä läpi vuoden mietin, että "eiköhän tämä ollut tässä, ei sitä ensi vuonna jaksa enää mitään". Sitten tulee syksyn loppupuolisko ja ehdokasasettelu vaalikokoukseen (jossa siis valitaan ensi vuoden toimijat) alkaa. Siinä vaiheessa, virkakuvauksia selaillessani, sitten aina jostain iskee pienehkö ajatus: "no jos sitä johonkin pieneen hommaan". Pian joka toinen virka rupeaa kuulostamaan entistä hienommalta ja suorastaan toiveideni täyttymykseltä, ja pitää yrittää hillitä itseään, ettei nyt ihan päättömästi lähde ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi kaikkeen.
Tänä vuonna ehdokasasettelu alkoi maanantai-iltana, ja eilen sitten pistin hakemuksen kahteen hommaan. Ensin hain kulttuuritoimikuntaan hienosäätäjäksi, jonka tehtävänä olisi ideoida ja järjestää kulttuuritapahtumia ja kulttuurillista sisältöä muihinkin kiltatapahtumiin. Kiva ja pieni homma. Seuraavaksi sitten lupasin yhdelle kaverilleni, että haen kiltalehden taittajaksi, jos hän hakee päätoimittajaksi. Noh, näin siinä sitten tietenkin kävi, ja tuli ilmoittauduttua tuohon vähän isompaan ja vastuullisempaan virkaan. Nyt on ehkä sitten taas vuoden hakukiintiöt täynnä. Saldo ei kuitenkaan ollut pahin mahdollinen, sillä mietin jo jossain vaiheessa suhteellisen vakavasti, josko sitä lähtisi vaihteeksi hallitukseen rahastonhoitajaksi...
Illalla kävin taas vähän lenkkeilemässä. Iltalenkkeilyssä on se huono puoli, että pitää etsiytyä valaistuille reiteille, ellei halua juosta pilkkopimeässä metsässä. Lenkkini ovat pituudeltaankin vielä aika lyhyitä, joten yleensä sitten kipitän rantaa pitkin vähän matkaa ja kierrän lopuksi Otaniemen ostarin ja paikallisen snägärin. Yleensä snägärit eivät tippaakaan inspiroi minua, mutta jotenkin reipas lenkkeily saa sen rasvankäryn tuntumaan harvinaisen houkuttelevalta idealta. Onneksi en pidä koskaan rahaa mukanani, sillä muuten varmasti vielä joku päivä päätyisin sinne onnellisena tunkemaan tuplahampurilaisia naamaani.
Hampurilaisten sijaan teinkin sitten kotona iltapalaksi sushia. Ihan hyvää tuli, vaikka aina vähän hajoilenkin siihen riisinkeittoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti