Amazon

Villisti en nyt kerro teille sademetsistä vaan viimeisimmistä jutuista, mitä tilasin Amazonista. Ne tulivat perille alkuviikosta. Olen sinänsä aika myöhäisherännäinen näiden nettitilailujen suhteen, sillä ensimmäistä kertaa tilasin tavaraa tuolta alle vuosi sitten. Päädyin sinne erään lahjatavaran perässä ja jäin sitten vähäksi aikaa surffailemaan ympäriinsä. Ei kestänyt kauaa, ennen kuin olin tullut siihen tulokseen, että "omg, täältä saa halpoja CD:itä, ja kirjoja, ja DVD:itä." Ja eikun tilauksia menemään.

Nyt kuitenkin uusimpaan settiin. Tilasin kanssa-asujalle (?!) pari kirjaa, ja itselleni sitten samalla kolme CD:tä. Minulla on tuolla koko ajan kasa CD:itä ostoskorissa odottamassa sitä lopullista inspiraatiota ostaa ne. Sellaisia tulee lähinnä silloin, kun haluaa välttämättä tilata jotain muuta ja tarvitsee vähän täydennystä, että saa kokonaissumman ylittämään 25£ (ei postikuluja!).

Ensimmäisessä kuvassa on nähtävissä paketin kirjasaldo. Red Seas Under Red Skies on jatko-osa kirjalle The Lies of Locke Lamora, joka kuulemma on todella hyvä. En ole lukenut, mutta voisi vaikka yrittää jossain välissä. Cooking with Fernet Branca taas oli vähän enemmän heräteostos. Nimestään huolimatta se ei ole keittokirja vaan romaani, jossa tosin jopa on muutama resepti ferralla kokkaamiseen. Ferraa kerran maistaneena jätän nuo reseptit omaan arvoonsa, mutta kirja romaanina vaikuttaa ihan kiinnostavalta. Jos vain joskus olisi aikaa lukea niitä kirjoja ilman huonoa omaatuntoa siitä, ettei käytä sitä aikaa kouluhommien tekemiseen.

Sitten satunnainen valikoima niitä CD:itä, tyyliltään aika erilaisia. Jos nyt aloitetaan kuitenkin T.Rexin albumista Tanx. Bändin kuuluminen musiikkimakuuni juontaa juurensa yläasteen loppuaikoihin, jolloin löysin jostain glam rockin, enkä sitten paljon muuta kuunnellutkaan. Joskus silloin ostin jo jonkin onnettoman Very Best of... -kokoelman, ja sittemmin on tullut hankittua myös se menestynein albumi, The Slider. Pari ensimmäistä albumiakin kuuluvat haman tulevaisuuden hankintalistalleni, mutta lopputuotantoa en hirveästi arvosta. Tanx on kyllä myös aika rauhallinen verrattuna sitä edeltäneisiin, mutta tykkään silti.

Never Mind the Bollocks - Here's the Sex Pistols sitten on lukion alkuajoilta, jolloin löysin glam rockin luonnolliseksi jatkeeksi punkin. The Clash on tietenkin lempparein bändini sillä saralla ja aika pitkälti muutenkin, mutta kyllä olen aina Sex Pistolsistakin tykännyt. Musiikki kanavoi hyvin teini-iän (ja miksei myöhemmänkin) turhaumia. En omista tältä bändiltä muita albumeita, hehheh.

Viimeisenä sitten uusin tuttavuus (jopa 2000-luvun puolella julkaistu!) Amy Macdonaldin This Is the Life. Tätä Spotify joskus ehdotteli minulle kuunneltavaksi silloin, kun vielä käytin Spotifya. Kuuntelinkin sitten, ja tykkäsin. Musiikki on ehkä jotain folk-rockia ja ihan tarttuvaa. Viime vuonna häneltä tuli uusikin albumi, mutten ole siihen vielä ehtinyt tutustua. Pitäisi ehkä, kun ensimmäisestäkin tykkäsin.

Loppuun vielä vähän musiikkia kultakin albumilta, kiitos ajastanne.