Kaksi edellistä viikkoa

Onnistuneesti on taas ollut muka 'niin kiire' aivan kaiken kanssa, että tämänkin päivitys on jäänyt. On jotenkin jännää, mitä kaikkea siinä hillittömässä kiireessä kuitenkin antaa itsensä tehdä (esim. pelata aivottomia nettipelejä, roikkua facebookissa ja lukea kerran tunnissa uutiset läpi, kun yrittää vältellä niihin kouluhommiin tarttumista) samalla, kun monet oikeasti paljon fiksummat ajanvietteet sitten ovat niin kiellettyjä (esim. lukeminen, liikunta, blogin päivitys).

Voisi yrittää jatkossa aina, kun on aloittamassa 20. kierrosta Bejeweled Blitziä, siirtyä mieluummin vaikka raapustelemaan tänne jotain. Vaikka kertomaan päivän parhaista pelitaktiikoista. Nyt kuitenkin voisin kertoa, mitä muuta olen tehnyt viime aikoina.

Isänpäivää vietin jännittävästi vanhempien luona. Aamusta tosin kävin ensiksi samaisten henkilöiden sekä veljeni kanssa Messukeskuksessa messuilla (ELMA-, Metsä-, Kädentaito- ja Lemmikkimessuilla). Ihan kivaa oli. Ensimmäinen Postcrossing-korttini pääsi kuin pääsikin perille Alankomaihin, ja siitä rohkaistuneena lähetin tällä viikolla kolme lisää. Sain myös itse jo kaksi korttia, toisen Kiinasta ja toisen Venäjältä. Kiva saada kortteja. Postiasioihin liittyen, ostin myös jo joulupostimerkkejä, eli niitä joulukorttejakin pitäisi pian alkaa vääntää.

Messuilta

Kortit, the next generation

Viime perjantaina vietin killan hallituksen vm. 2008 kanssa pikkujouluja (nimeltään tietenkin pikkASh08joulut). Syötiin joulutorttuja ja juotiin cuba libreä. Kuuban vapaus on muutenkin ollut aina läheinen teema meidän hallituksellemme. Oli kuitenkin kivaa, kuten aina (ei kai sitä muuten enää randomisti hengailtaisikaan kolme vuotta itse hallitushommien jälkeen?). Seuraavana päivänä oli sitten killan sitsit, joille olin jonain heikkona hetkenäni mennyt ilmoittautumaan. Sielläkin oli ihan hauskaa, vaikka jälkiruokasorbetti oli vähän jäässä.

Keskiviikkona oli se killan vaalikokouskin, ja minut valittiin molempiin hakemiini virkoihin (no ei ollut kilpailuakaan). Ensi vuonna siis on tiedossa kiltarintamalla vähän kulttuuritapahtumien järjestelyä ja vähän enemmän kiltalehden taittamista. Pitää ehkä jo pian kaivaa InDesign naftaliinistaan ja opetella uudestaan sen käyttöä. Vaalikokous oli muuten muutenkin ihan viihdyttävä ja kesti melkein 7 tuntia. Ilmoittauduin toki myös pöytäkirjantarkastajaksi, joten saa nähdä, montako kymmentä sivua tekstiä sieltä lopulta tulee tarkistettavaksi. Onneksi sentään tykkään korjata toisten pilkkuvirheitä ylitse kaiken.

Nyt olen viime päivät lähinnä hajoillut siihen jo aiemmin mainittuun projektityöhön. Oikeastaan tämän kirjoituksen jälkeenkin voisi jälleen siirtyä hetkeksi sen pariin. DL työlle on ensi maanantaina, ja onhan se vieläkin aika keskeneräinen.

Ainiin, koska minulla on soinut tämä biisi vähintäänkin sen mainitut kaksi viikkoa päässä, niin tässä olisi teillekin (jos olette jostain syystä missanneet):

Pomelo, nakkeja ja sushia

Ostin eilen pomelon. Se oli tarjouksessa ja näytti kivalta. En tiedä vielä, mikä sen kohtalo on, mutta ehkä siitä voi tehdä jonkun salaatin.

Vihaan muuten syvästi tätä aikaa vuodesta. Olen pyörinyt koko opiskeluaikani kiltatoimijana erinäköisissä tehtävissä, ja yleensä läpi vuoden mietin, että "eiköhän tämä ollut tässä, ei sitä ensi vuonna jaksa enää mitään". Sitten tulee syksyn loppupuolisko ja ehdokasasettelu vaalikokoukseen (jossa siis valitaan ensi vuoden toimijat) alkaa. Siinä vaiheessa, virkakuvauksia selaillessani, sitten aina jostain iskee pienehkö ajatus: "no jos sitä johonkin pieneen hommaan". Pian joka toinen virka rupeaa kuulostamaan entistä hienommalta ja suorastaan toiveideni täyttymykseltä, ja pitää yrittää hillitä itseään, ettei nyt ihan päättömästi lähde ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi kaikkeen.

Tänä vuonna ehdokasasettelu alkoi maanantai-iltana, ja eilen sitten pistin hakemuksen kahteen hommaan. Ensin hain kulttuuritoimikuntaan hienosäätäjäksi, jonka tehtävänä olisi ideoida ja järjestää kulttuuritapahtumia ja kulttuurillista sisältöä muihinkin kiltatapahtumiin. Kiva ja pieni homma. Seuraavaksi sitten lupasin yhdelle kaverilleni, että haen kiltalehden taittajaksi, jos hän hakee päätoimittajaksi. Noh, näin siinä sitten tietenkin kävi, ja tuli ilmoittauduttua tuohon vähän isompaan ja vastuullisempaan virkaan. Nyt on ehkä sitten taas vuoden hakukiintiöt täynnä. Saldo ei kuitenkaan ollut pahin mahdollinen, sillä mietin jo jossain vaiheessa suhteellisen vakavasti, josko sitä lähtisi vaihteeksi hallitukseen rahastonhoitajaksi...

Illalla kävin taas vähän lenkkeilemässä. Iltalenkkeilyssä on se huono puoli, että pitää etsiytyä valaistuille reiteille, ellei halua juosta pilkkopimeässä metsässä. Lenkkini ovat pituudeltaankin vielä aika lyhyitä, joten yleensä sitten kipitän rantaa pitkin vähän matkaa ja kierrän lopuksi Otaniemen ostarin ja paikallisen snägärin. Yleensä snägärit eivät tippaakaan inspiroi minua, mutta jotenkin reipas lenkkeily saa sen rasvankäryn tuntumaan harvinaisen houkuttelevalta idealta. Onneksi en pidä koskaan rahaa mukanani, sillä muuten varmasti vielä joku päivä päätyisin sinne onnellisena tunkemaan tuplahampurilaisia naamaani.

Hampurilaisten sijaan teinkin sitten kotona iltapalaksi sushia. Ihan hyvää tuli, vaikka aina vähän hajoilenkin siihen riisinkeittoon.

Juoksuohjelma

Liikunnanharrastamiseni on yleensä aina ollut enemmän tai vähemmän surkuhupaisaa. Joskus pari vuotta sitten löysin netistä kivan 11 viikon treeniohjelman, jonka loputtua pitäisi kyetä juoksemaan iloisesti 10 km. Silloin jaksoin toteuttaa ohjelmaa kuuliaisesti noin 8 viikon ajan, minkä jälkeen iski flunssa. Flunssan loputtua motivaatiokin oli loppunut, joten se jäi sitten siihen.

Nyt kuitenkin päätin taas vaihteeksi ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa lenkkeilyn treenaamisen. Muutaman kerran syksyn aikana olenkin jo käynyt pienehköillä hölkkälenkeillä, mutta olen vähän huono motivoimaan itseäni käymään niillä säännöllisesti. Tartuin siis toistamiseen em. treeniohjelmaan, jota olen nyt toteuttanut voitokkaasti jo parin päivän ajan! Tänään oli vuorossa ensimmäinen lepopäivä.

Jonkun urheilullisemman ihmisen mielestä tuo ohjelman alku saattaa vaikuttaa vähän säälittävältä, mutta tällaiselle surkeakuntoiselle se on oikeastaan oikein kiva. Tuntee, että on onnistunut jossain, vaikka melkein kuka tahansa varmasti jaksaa juosta sen 2 minuutin ajan. Siitä on sitten hyvä jatkaa ja pikkuhiljaa edetä kohti huikeampia saavutuksia.

Loppukuvituksena vielä uudet lenkkarini! Merkki ja malli on Asics Gel-Nimbus 13, ja onhan ne aika söpöt.

Postcrossing

Rekisteröidyin Postcrossing-sivustolle joskus puolisen vuotta sitten kaverin kehotuksesta. Ideanahan on lähetellä postikortteja muille sivuston käyttäjille ympäri maailmaa ja saada vastineeksi sitten itsekin niitä kortteja. Minähän tykkään korttien lähettämisestä ja saamisesta, joten juttu vaikutti ihan kivalta.

Harmikseni ensimmäiseksi uhrikseni valikoitui kuitenkin joku tyyppi, joka luetteli profiilissaan hirveät ehdot sille, minkälaisia kortteja hän ei missään nimessä halua (=kaikki tavalliset kortit). Ahdistuneena kävin kaupassa katselemassa ehdot täyttäviä kortteja, mutta en löytänyt oikein mitään sopivaa. Jonkun ajan kuluttua vastaanottaja sitten jo poistikin profiilinsa palvelusta, joten sen kortin lähetys jäi siihen.

Nyt homma muistui jostain mieleeni, joten kävin keskiviikkona hakemassa uuden lähetysosoitteen. Tällä kertaa kaikki kortit tuntuivat kelpaavan, ja tästä rohkaistuneena lähdin shoppailemaan Tapiolan K-kaupan mittavalle korttiosastolle. Mukaan tarttui jopa muutama erilainen kortti (elättelen toivoa, että saisin tätä harrastusta jatkettua edes jonkin aikaa). Tänään heitin tuon ensimmäisen kortin postilaatikkoon. Nyt sitten odotellaan, että se kulkeutuu perille Alankomaihin asti.

Samanaikaisesti voisi lähettää yhteensä viisi korttia, mutta ajattelin aloitella rauhallisesti ja laittaa yhden kerrallaan menemään. Ennen seuraavaa korttia pitää itse asiassa käydä vielä ostamassa lisää postimerkkejäkin, sillä uhrasin viimeisen yksilöni tähän.

Ensimmäinen kortti taiteellisesti vinossa

Pyhäinpäivän kanapasta

Päivän lounaanani oli ruokaa, joka on tehty soveltaen jotain joskus jostain löytynyttä reseptiä. Helppoa ja hyvää. Joskus yksinasumiseni alkuaikoina tein tätä aika liikaa, mutta nykyään olen vähän laajentanut repertuaariani, niin tästäkin voi taas nauttia ilman, että tulee korvista ulos.

• 250g tuorepastaa (fettuccine)
• 300g kanasuikaleita, mieluiten rosépippurimarinoituja
• sipuli
• muutama aurinkokuivattu tomaatti
• 100g tuorejuustoa (Italian yrtit tai vast.)

Tuorepasta keitetään ohjeen mukaan. Sipuli silputaan ja kuullotetaan pannulla öljyssä. Perään kanasuikaleet, ja sitten kypsennetään niin pitkään, että suikaleiden viimeisimmätkin ajatukset salmonellasta ovat haihtuneet käryn mukana ilmaan. Lopuksi vielä mukaan aurinkokuivattu tomaatti siivutettuna sekä tuorejuusto. Sekoitetaan homogeeniseksi ja lisätään tuorepastan joukkoon. Jos kana oli oikeaoppisesti rosépippurimarinoitua, niin lopuksi mukaan voi rouhia vielä vähän lisää sitä rosépippuria.

Annoksesta saa tyylikkään, kun päälle lisää vähän persiljaa. Minulla oli vain vähän nahistunutta tilliä, mutta toivottavasti se ajaa saman asian.

Amazon

Villisti en nyt kerro teille sademetsistä vaan viimeisimmistä jutuista, mitä tilasin Amazonista. Ne tulivat perille alkuviikosta. Olen sinänsä aika myöhäisherännäinen näiden nettitilailujen suhteen, sillä ensimmäistä kertaa tilasin tavaraa tuolta alle vuosi sitten. Päädyin sinne erään lahjatavaran perässä ja jäin sitten vähäksi aikaa surffailemaan ympäriinsä. Ei kestänyt kauaa, ennen kuin olin tullut siihen tulokseen, että "omg, täältä saa halpoja CD:itä, ja kirjoja, ja DVD:itä." Ja eikun tilauksia menemään.

Nyt kuitenkin uusimpaan settiin. Tilasin kanssa-asujalle (?!) pari kirjaa, ja itselleni sitten samalla kolme CD:tä. Minulla on tuolla koko ajan kasa CD:itä ostoskorissa odottamassa sitä lopullista inspiraatiota ostaa ne. Sellaisia tulee lähinnä silloin, kun haluaa välttämättä tilata jotain muuta ja tarvitsee vähän täydennystä, että saa kokonaissumman ylittämään 25£ (ei postikuluja!).

Ensimmäisessä kuvassa on nähtävissä paketin kirjasaldo. Red Seas Under Red Skies on jatko-osa kirjalle The Lies of Locke Lamora, joka kuulemma on todella hyvä. En ole lukenut, mutta voisi vaikka yrittää jossain välissä. Cooking with Fernet Branca taas oli vähän enemmän heräteostos. Nimestään huolimatta se ei ole keittokirja vaan romaani, jossa tosin jopa on muutama resepti ferralla kokkaamiseen. Ferraa kerran maistaneena jätän nuo reseptit omaan arvoonsa, mutta kirja romaanina vaikuttaa ihan kiinnostavalta. Jos vain joskus olisi aikaa lukea niitä kirjoja ilman huonoa omaatuntoa siitä, ettei käytä sitä aikaa kouluhommien tekemiseen.

Sitten satunnainen valikoima niitä CD:itä, tyyliltään aika erilaisia. Jos nyt aloitetaan kuitenkin T.Rexin albumista Tanx. Bändin kuuluminen musiikkimakuuni juontaa juurensa yläasteen loppuaikoihin, jolloin löysin jostain glam rockin, enkä sitten paljon muuta kuunnellutkaan. Joskus silloin ostin jo jonkin onnettoman Very Best of... -kokoelman, ja sittemmin on tullut hankittua myös se menestynein albumi, The Slider. Pari ensimmäistä albumiakin kuuluvat haman tulevaisuuden hankintalistalleni, mutta lopputuotantoa en hirveästi arvosta. Tanx on kyllä myös aika rauhallinen verrattuna sitä edeltäneisiin, mutta tykkään silti.

Never Mind the Bollocks - Here's the Sex Pistols sitten on lukion alkuajoilta, jolloin löysin glam rockin luonnolliseksi jatkeeksi punkin. The Clash on tietenkin lempparein bändini sillä saralla ja aika pitkälti muutenkin, mutta kyllä olen aina Sex Pistolsistakin tykännyt. Musiikki kanavoi hyvin teini-iän (ja miksei myöhemmänkin) turhaumia. En omista tältä bändiltä muita albumeita, hehheh.

Viimeisenä sitten uusin tuttavuus (jopa 2000-luvun puolella julkaistu!) Amy Macdonaldin This Is the Life. Tätä Spotify joskus ehdotteli minulle kuunneltavaksi silloin, kun vielä käytin Spotifya. Kuuntelinkin sitten, ja tykkäsin. Musiikki on ehkä jotain folk-rockia ja ihan tarttuvaa. Viime vuonna häneltä tuli uusikin albumi, mutten ole siihen vielä ehtinyt tutustua. Pitäisi ehkä, kun ensimmäisestäkin tykkäsin.

Loppuun vielä vähän musiikkia kultakin albumilta, kiitos ajastanne.

NaNoWriMo

Meinasin kirjoittaa aluksi jostain ihan muusta, mutta sitten huomasin Blogilistan etusivulla tuoreen päivityksen, jossa joku mainosti aloittaneensa juuri otsikossa mainitun urakan. Tuli ihan nostalginen fiilis, joten jaetaan se nyt teidän kanssanne. NaNoWriMo on siis lyhenne sanoista National Novel Writing Month (vaikkakin se on jo pitkään ollut enemmänkin international). Nimestä voikin jo päätellä, että pointtina on kirjoittaa romaani kuukaudessa, marraskuun aikana. Jotta haaste olisi tasapuolinen, luokitellaan kirjoitelma tässä tapahtumassa kunnolliseksi romaaniksi, jos siinä on yli 50 000 sanaa. Hommaan voi tutustua paremmin virallisilla sivuilla.

Ja miksikö tämä nyt oli sitten niin nostalgista? Osallistuin kyseiseen päättömyyteen vuonna 2005, koska ei ollut parempaakaan tekemistä. Tai varmasti oli, mutta olin silloin kuitenkin opiskelemassa jotain aivan väärää alaa, eikä uusia pääsykokeitakaan ollut tiedossa puoleen vuoteen. Loistava aika siis uhrata suurin osa vapaa-ajastaan johonkin satunnaiseen harrasteeseen. Huomattavaa vielä on, että aloitin jutun melkein viikon myöhässä, joten haasteena oli siis kirjoittaa romaani reilussa kolmessa viikossa.

In 2005, 59,703 people participated and 9,765 were declared winners. (terveisin Wikipedia)

Selviydyin hommasta voittajana, eli onnistuin kirjoittamaan ne kammotut 50 000 sanaa (loppusaldonani oli näköjään jopa 50 530 sanaa). Romaanini nimi oli "Sateenkaariniitty ja salaperäinen tunneli". En ole oikeastaan koskaan lukenut sitä sen jälkeen, kun olin saanut sen kirjoitetuksi. En ole uskaltanut kohdata kaikkea sitä huonoutta, outoja juonenkäänteitä ja täysin päättömiä kohtauksia. Osan kohtauksista poimin joltain tapahtuman keskustelupalstalta, jossa osallistujat jakelivat auliisti toisilleen enemmän tai vähemmän huonoja juonivinkkejä. Itse asiassa olen näköjään kerännyt talteen näitä, joten voin jakaa kanssanne muutaman, jotka ihan toteutinkin (tosin suomeksi). Ihan vain, jotta pääsisitte perille siitä, minkätasoinen (tai lähinnä tasoton) romaani tässä oli kyseessä.

• Include the phrase: "Now all we need is a LLAMA!" at some point in your novel. Bonus points if it's the last sentence in a pivotal chapter. Triple bonus points if the need for a Llama is never again referred to or explained.
• Name a chapter "Once More, With Pirates". Bonus points: bonus if it is a re-write of the previous chapter, but with pirates included this time.
• Have a character argue with an inanimate object for a thousand words. This only counts if the object is incapable of saying anything back.
• Include cameo appearances by all four members of ABBA.

Kaiken tämän muistelun lomassa iski oikeastaan into osallistua uudelleen. Ei tosin tänä vuonna, sillä koulujuttujen kanssa on muutenkin kiire. Mutta ehkä taas ensi vuonna, koska aina välillä on kiva tehdä jotain tyhmää. Suosittelen tätä myös kaikille miljoonille lukijoilleni. On kiva välillä keskittyä tarmokkaasti johonkin tällaiseen ei-vakavaan, ja vielä siistimpää todeta sitten jälkikäteen "kirjoitin tuossa joutessani muuten romaanin".