Sunnuntaikävely

Nyt kukaan, joka yhtään tuntee minua, ei voisi uskoa, että olisin vapaaehtoisesti käynyt sunnuntaikävelyllä. Kävin kuitenkin! Yleensä sunnuntaikävelyt lähinnä ahdistavat minua. Varsinkin, jos on täydellinen sunnuntaikävelyilma: aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, linnut laulavat ja on mukavan lämpöistä. Yleensä tällaisen ilman koittaessa vedän verhot tiiviimmin kiinni, piiloudun syvälle peiton alle ja syön lohdutukseksi vähän karkkia.

Tänään oli kuitenkin tarpeeksi epätyypillinen sunnuntai-ilma: taivaalla oli paksu pilvipeite, ilma oli viileähkö ja jopa linnut pitivät turpansa kiinni. Koko muu maailma ehkä paheksui tätä ja jäi kotiinsa tekemään jotain kävelemisen sijasta, mutta minulla oli kerrankin mahdollisuus positiiviseen sunnuntaikävelykokemukseen. Yritän myös olla syömättä karkkia, joten piti keksiä jotain korvaavaa tekemistä. Kävin siis käveskelemässä vajaan 7 km reittini ensin rantaa pitkin yhteen suuntaan ja vähän tylsempää reittiä takaisin. Pari vuotta sitten oikeastaan jaksoin jopa juosta koko reitin, mutta ei ehkä onnistu enää.

Jylhää espoolaista rantamaisemaa

Heinää

Tykkään siitä, että meri on ihan vieressä. Ehkä täällä asumisen parhaita puolia (alun perin parhaita puolia olivat ihan vieressä olevat teekkaritapahtumat, mutta alan ehkä olla jo vähän vanha niille). Lähistöllä on myös kiva lintutorni, mistä on leppoisaa katsella lintuja ympäröivää maisemaa (minulla on jokin synnynnäinen kyvyttömyys nähdä lintuja yhtään missään vaikeammissa maastoissa. keskellä tietä kävelevän pulun sentään onnistun melkein aina havainnoimaan.) Lintutorni on tosin yleensä aina täynnä välineurheilevia bongareita, jotka mulkoilevat tällaista harrastelijaa vihaisesti, joten yleensä jätän suosiolla menemättä sinne, jos siellä on joku jo valmiiksi. En tänäänkään käynyt siellä, joten miksiköhän ihmeessä kirjoitan siitä.

Kävelyn jälkeen tein lounaaksi villisti lihapullia. Sittemmin olen yrittänyt kerätä motivaatiota sen kouluprojektin tekemiseen. Ehkä esim. nyt voisi lopultakin olla aika kohdata se silmästä silmään.

Kynttilöitä

Syksy on ollut aina lempivuodenaikani. On ihanan viileää, tuulista, sateista ja virkistävää. Puut ovat nättejä keltaisine lehtineen (ja punaisine myös, jos niitäkin edes välillä näkisi!), illat ovat kivan pimeitä, ja koko ajan voi innolla odotella sitä, koska se ensilumi oikein sataa (voisi tulla jo, mutta tähän hätään tosin riittää sellainen pari päivää kestävä hento lumipeite).

Iltojen pimenemisessä parasta on tietenkin se, että voi taas alkaa poltella kynttilöitä kuin viimeistä päivää. Pieni sisäinen pyromaanini on onnellinen. Havaitsin tosin juuri äsken harmikseni, että tuikkuni alkavat olla lopussa. Pitää käydä äkkiä shoppailemassa lisää. Mutta tosiaan, kynttilät ovat nättejä ja tulta on kiva katsella. Ne tuovat arkiseen syksyyn myös jo vähän jouluista henkeä.

Tänään oli se tieteen filosofian tentti. En tuntenut oloani kovin filosofiseksi, mutta kirjoittelin silti jokaiseen kysymykseen sivun verran tekstiä fiilispohjalta. Toivottavasti edes joku satunnaisista lauseistani liippasi tarpeeksi läheltä haettua aihetta ja saan edes jotain säälipisteitä.

Tentin jälkeen en ole tehnyt mitään kovin hyödyllistä; laittanut vähän ruokaa ja siivoillut ja lueskellut. Kohta pitää mennä vielä pesemään vähän pyykkiäkin, mutta päivän ahkeroinnit saavat sitten olla siinä. Huomenna pitäisi ottaa vaihteeksi yhtä kouluprojektia niskasta kiinni ja koodailla mummoille sopivaa käyttöliittymää, mikä kertoo iloisesti, mikä päivä on menossa, ja avaa telkkarin, kun Kauniit ja Rohkeat alkaa.

Nyt kuitenkin vielä vähän kynttilöitä.

Sosekeitto

Aloitetaan sitten tämä blogi villisti ruokaohjeilla! Jee!

Viime jouluna sain vanhemmiltani joululahjaksi sauvasekoittimen, ja keväällä teinkin sitten ahkerasti erilaisia sosekeittoja. Kesällä juuresten survominen sitten kutistui olemattomiin, sillä käytettävissä ei ollut kovin hienoa valikoimaa erilaisia keittiötarvikkeita. Yksi kämppis tosin askarteli reikäkauhasta perunansurvimen, mutta ei siitä nyt sen enempää.

Kesän jälkeenkään ei ole tullut tartuttua pahemmin koko sekoittimeen, mutta tänään sitten lopultakin päätin taas vaihteeksi tehdä sosekeittoa lounaaksi.

Sosekeitto ikkunalaudalla

Resepti oli kutakuinkin tällainen:

• 0,5 bataattia
• 1 peruna
• 2 porkkanaa
• 0,25 sipulia (epämääräinen jämä jääkaapista)
• 1 valkosipulinkynsi
• pippuria ja oreganoa mausteeksi

Juurekset kuoritaan ja pilkotaan ja keitellään noin puolen tunnin ajan. Sipulit lisätään joukkoon sopivassa vaiheessa. Sitten survotaan (keitinvettä ei tarvitse heittää pois, ellei sitä ole aivan hillittömästi). Lopuksi joukkoon mausteet. Jos haluaa lisätä vielä kermaa tai sulatejuustoa tai smetanaa tai jotain, niin sekin vielä joukkoon, ja sitten vain sekotellaan kauhalla tasaiseksi. Itse en tällä kertaa laittanut messiin mitään maitotuotteita (koska niitä ei ollut). Reseptillä tulee kaksi lautasellista keittoa, mikä on jopa vähän liikaa minulle yhdelle aterialle.

Mainittujen aineiden lisäksi tai sijaan soppaan voi oikeastaan tunkea mitä vaan juureksia ja kasviksia. Punajuuri on yksi lempparini, tosin raa'an punajuuren kuoriminen voi olla välillä vähän raakaa puuhaa. Tuloksena voi olla toivottua lihaisampi keitto.

Uusi alku!

Madrid oli ja meni, mutta ehkä sitä olisi silti kiva yhä pitää jotain blogia. Ei ole vielä mitään havaintoa, mihin suuntaan tämä muovautuu (jos mihinkään), mutta parempi varmaan aloittaa nyt kuin jäädä odottamaan jotain suurta inspiraatiota. Pitäisi ehkä myös opetella ottamaan enemmän valokuvia, niin saisi jotain kuvallistakin sisältöä, jonka ympärille sitten on helpompi kehitellä jotain syvällistä tekstiä.

Nyt juuri ei tietenkään ole yhtään mitään sanottavaa. Pitäisi mennä nukkumaan tai lukea tieteen filosofiaa. Jälkimmäisestä olen oppinut tänään jo ainakin sen, että emme astu samaan virtaan kahteen kertaan. Tai astumme, emmekä astu, me, emmekä me. Ainut asia, mikä tässä nyt jäi askarruttamaan, on se, päteekö tämä myös Virtoihin. Voiko siellä astella useammin kuin kerran, jos kuuluu meihin tai ei-meihin? Kaikkea sitä pitääkin opiskella.

Ehkä tämä saa jäädä nyt tähän, yritän ensi kerralla enemmän!