Facebook 2009

Nyt, kun on joulusta ja jouluruoista ja vanhempien nurkista selvitty taas normielämän pariin, voin jälleen ilahduttaa teitä kertaamalla vanhoja Facebook-päivityksiäni!

Nakittauduin taas vuodelle 2009 killan hallitukseen. Tällä kertaa homman nimi oli emäntä ja työtehtävänä järjestää noin kaikki killan vuoden tapahtumat toimikuntani kanssa. Alkuvuosi kului sitten perinteisesti erilaisissa hallitus- ja toimikuntavaihdoissa rampaten. Mutta mikäs siinä, vaihdot ovat kivoja. Hallitusvaihdon teema oli tällä kertaa Imperiumin vastaisku, ja muistoksi siitä jäi kovaääninen leluase, minkä ostin vitosella jostain Prisman leluosastolta, koska pitäähän sitä nyt uskottavaa rekvisiittaa olla. Hallituksemme ei kyllä oikein koskaan ollut yhtä yhtenäinen kuin edellisvuotinen hallituksemme oli ollut, mutta oli niidenkin kanssa ihan kivaa.

No kiirettä oli heti alkuvuodesta myös. Kävin keväällä lopultakin roikkumaan jääneen matikan kakkoskurssin ja opiskelin muutenkin ahkerasti. Ehkä hyvä niin, sillä loppuvuotta kohden vauhti vähän kärsi. Facebook-statusteni mukaan myös suunnittelin erilaisia sitsejä jatkuvalla syötöllä. Tänä vuonna tosin vietin öitäni ASkin sijasta ennemmin TUASin mikroluokassa etsimässä reseptejä ja vääntämässä ostoslistoja, plaseerauksia ja aikatauluja. Erilaisten mega-excelien teko oli kyllä ominta alaani.

Kesken kiireisimmän kevään sitten luonnollisesti sain jonkun maailmanlopun flunssan, jota kesti pari viikkoa. Silti piti järjestää kiltalaisille saunailtoja, koska oikeastaan koko toimikuntamme oli samaan aikaan kipeänä. Sitten sitä nuokuttiin tiskin takana kuumeessa ja toivottiin, että ihmiset lähtisivät ajoissa kotiinsa.

Tauti hellitti lopultakin ja koitti hämmentävä loppukevät (=wappu), jolloin hengattiin paljon yhden kaverin luona milloin pitkänperjantain munabileiden merkeissä tai muuten vaan katselemassa YouTube-videoita ja tanssimassa Aulis Gerlanderin tai Tunak Tunak Tunin tahtiin. Muiden mennessä nukkumaan minä tietenkin lähdin vielä koululle suunnittelemaan niitä tulevia tapahtumia.

Tenttiviikko! En oikeastaan osannut puoliakaan todennäköisyyslaskennan kurssin tenttialueesta ennen tenttiä, mutta onneksi kaavakokoelma oli niin kattava, että sitä lukemalla ja soveltamalla selvisin kaikista tenttikysymyksistä ja sain kurssista jopa vitosen. Muutkin tentit menivät kai ihan hyvin. En taaskaan muuten ollut kesätöissä, vaan tällä kertaa suoritin kesän aikana ties mitä rästitenttejä ja kävin pari kesäkurssia. Jotenkin opiskeluni menee aina siihen, että joinain aikoina en tee juuri mitään ja kursseja jää rästiin ja sitten toisina aikoina raivo-opiskelen kaikki rästihommat läpi. Nyt olen taas harrastanut lähinnä ensimmäistä, joten ensi kevät tulee olemaan raivo-opiskelun kulta-aikaa ♥

Kävin kaverin mökillä! Mökkikylän nettisivuilla oli jokin "Ajankohtaista"-osio, jossa oli kaikkien kylätapahtumien kanssa samalla listalla "Kaukasian jättiputki". Mietittiin ensin, mikä ihmeen hurja ryyppytapahtuma niillä on, mutta linkin takana kerrottiinkin vain tästä myrkkykasvista. Nimettiin kuitenkin oma reissumme silti sen mukaan, vaikkei sekään mikään hurja ryyppytapahtuma ollut.

Tuohon aikaan kesät olivat vielä kunnon kesiä ja kolmatta kesää putkeen katselin ahkerasti Serranon perhettä telkkarista. Kesä oli myös täynnä kaikkea hämmentävää kesätekemistä, mitä aina ilmaantuu jostain, kun kellään ei ole mahdollisten kesätöiden lisäksi muita kiireitä. Michael Jackson kuoli, ja päädyin katselemaan muistotilaisuutta yhden kaverin luokse jollain porukalla. Jatkoille lähdettiin Hietaniemen hautausmaalle, joka kuitenkin oli siihen aikaan illasta jo kiinni. Käytiin sitten uimassa Hietsussa, jottei koko reissu olisi ollut ihan turha.

Sitten niitä koulujuttuja, jotka veivät kivan osan kesästä. Suuritöisempänä julkkari eli julkaisutekniikan perusteet, missä piti saada aikaiseksi neljä työtä: kuvankäsittely, taittotyö, xhtml-sivusto ja flash-työ. Hajoilin näihin aika ahkerasti (varsinkin siihen flashiin). Läppäristä irtoili myös aika tehokkaasti näppäimiä, joten se piti lähettää takuuhuoltoon kesken kesän. Onneksi Maari on aina auki, joten läppärin huollon ajaksi siirsin itseni sinne vääntämään töitäni. Julkkarin lisäksi ainoa toinen virallinen kesäkurssini (muita vain tentin) oli Python-ohjelmoinnin perusteet. Sitä kurssia kävivät silloin melkein kaikki kesätyöttömät helppojen noppien toivossa. Helppoa se olikin, eikä kyllä tuntunut ollenkaan kunnon ohjelmoinnilta. (sarjakuva aiheesta)

Larppaajien lempitapahtuma Ropecon valtaa Otaniemen aina kerran kesässä. Aina kerran kesässä pitää siis yrittää paeta johonkin tai vaihtoehtoisesti kestää kaikkialla pyöriviä larppaajia ja toivoa, ettei kukaan kuvittele minun olevan yksi niistä. Tällä kertaa pakenin hyvissä ajoin mahdollisimman kauas, eli poikaystävän mökille Vaasaan koko tapahtuman ajaksi. No okei, ehkä tätä reissua ei suunniteltu Ropeconin mukaan, mutta oli se kiva lisä.

Kesän jälkeen koitti jälleen syksy ja heti alkuun iso setti kiltatapahtumia. Aloitettiin siivoamalla varastot ja hankkimalla kämäisen vanhan jääkaapin tilalle uusi hieno versio. Se on kyllä hieno ja kallis, monella muulla killalla ei ole vastaavaa.

Syksyn opiskelut taisivat jäädä komboon kandikurssi ja labrakurssi. Kandin kirjoittaminen ei juurikaan koskaan inspiroinut, mutta sain sen sentään kunnialla kasaan. Jokainen työn väli-DL oli maanantaiaamuna klo 8.00, joten voitte arvata, milloin tein suurimman osan hommista. Vähän lohdutti, että palautusjärjestelmästä näki, koska muut kurssilaiset olivat palauttaneet omia juttujaan, enkä suinkaan ollut ainoa, joka harrasti tätä maanantaiaamuna seitsemältä hyvinvalvotun yön jälkeen.

Kandin lisäksi syksyllä oli toinenkin pienehkö projekti, eli killan vuosijuhlien järkkääminen. Hajosin siihen hommaan aivan totaalisesti, ja kun juhlat lopulta olivat takanapäin, nukuin pari viikkoa. Skippasin suurimman osan hallituksen kokouksista loppuvuonna, sillä en halunnut käsitellä koko aihetta. Seuraavaksi vuodeksi onneksi tämä homma saatiin pois emännältä ja siirrettyä erilliselle toimarille. Ei mikään maailman helpoin kombinaatio nimittäin olla vastuussa kaikista killan tapahtumista ja siihen päälle vielä järkätä lähestulkoon yksin se isoin tapahtuma. Ja siihen päälle vielä opiskelua (mikä tosin sitten oli se juttu, minkä luovutin ensimmäisenä). Seuraavana vuonna jätinkin sitten killan vastuuhommat vähemmälle ja vaikutin virallisesti vain Aikuisena naisena (eli en tehnyt mitään, mutta pääsin toimarisitseille).

Koko syksyn maailmanlaajuinen in-aihe eli possuflunssa sitten huipentui rokotteen hakemiseen. Ei tullut narkolepsiaa, mutta käsi oli aika kipeä aika pitkään rokotuksen jälkeen.

Hyvää joulua!

Jouluaatto alkaa olla jo aika ohitsemennyttä elämää, mutta hyvää joulua silti kaikille lukuisille lukijoilleni! Joululahjaksi yksi laulu, jonka bongasin vaihteeksi, kun selailin alkuviikosta Spotifyn eniten Espanjassa soitettujen kappaleiden listaa (sieltä ykkössijalta). Ensin mietin vähän, että aika mitäänsanomaton kappale, mutta sitten se jäikin soimaan päähän ja lopulta päädyin kuuntelemaan sitä loopilla. Eihän se nyt kovin jouluinen ole, mutta antaa mennä.

Facebook 2008

Jatkoa edelliselle! Tästä tuli nyt vähän pitkä, mutta koettakaa kestää! Hienointa tässä on ehkä se, että Facebookin pakko-is taisi poistua jo vuoden 2007 lopulla, mutta minä tykkäsin siitä niin paljon, että käytin sitä vielä koko seuraavan vuodenkin...

2008 oli sitten se ensimmäinen vuoteni killan hallituksessa. Hallitusvaihdon teema oli Kuuban vallankumous. Harmi, että tuossa ei näy postauksen kellonaikaa, mutta se oli siis klo 4.32 aamulla. Oli lauantai ja Otaniemessä piti olla kuudelta, eikä siihen aikaan tietenkään mennyt mitään busseja vielä. Hämmentävästi veljeni kuitenkin suostui kuskaamaan minut autolla perille. Hallitusvaihto ja hallituksemme oli kivoin ikinä. Loppuvuosi sitten kuunneltiin Buffalo Soldieria ja tanssittiin pöydillä. Muuten tammikuu sujui nähtävästi lähinnä tietokonesimuloinnin kotitentin parissa.

Muutin Otaniemeen ja ensimmäisen yöni tietenkin vietin ASkissa laminoimassa egoläystäkkeitä killan hallitukselle ja toimareille. Tiedottajajutut ajoivat minut muinakin öinä yksin ASkiin, ja vartijat rupesivat jo tuntemaan minut. Joku paikallinen soittolista soitti minulle tätä, ja siitä muotoutui sitten hengaan-yksin-ASkissa -kappaleeni.

Hallitushommiin kuului tietenkin muiden kiltojen vuosijuhlissa edustaminen. Aloitin oman urani kemman vuosijuhlista. Lumi oli jo sulanut tuossa vaiheessa kevättä, joten fiksuina jätimme kaverini kanssa ulkokengät ASkiin ja lähdimme edustamaan juhlasandaaleissa. Noh, bileiden aikana sitten iski se takatalvi ja lunta tuli järkyttävät määrät. Oli sitten kiva tarpoa yöllä jajatkoilta Rantsulta ASkiin, kun sandaalit täyttyivät lumesta ja varpaat olivat aivan jäässä. Pidimme pienen lämmittely- ja irkkaustauon Maarilla ja lopulta sulattelimme varpaita kuumalla vedellä ASkin vessan lavuaarissa. Selvittiin siitäkin sentään. Tähänkin minulla olisi yksi biisi, mutta sitä ei näköjään löydy YouTubesta. Lallalaa. Silliksen jälkeen muuten päädyin sitten vaihteeksi ASkiin pelaamaan kolmeksi tunniksi papupeliä eli Bohnanzaa. Hirveää jumitusta. Ja oikeastaan rupesin myös seurustelemaan, mutta en tietenkään maininnut siitä mitään Facebookissa tai muuallakaan.

Noh, siinä se huhtikuu sitten olikin. Wappu!

Sitten iski tenttikausi ja epätoivoista opiskelua. Toukokuussa järkättiin myös toimarisitsit hienolla cowboy-teemalla. Olin jatkovastaavana yhdessä opintomestarimme kanssa, vaikka olin vähän nihkeillyt sen nakin kanssa aluksi, sillä minulla oli pieniä jatkotraumoja edellisvuoden phuksisitseiltä. Nooh, jatkojen alettua opintomestarimme lähti "vähäksi aikaa" pelaamaan biljardia ja sammui sitten kuulemma sinne. Olin sitten yksin vastuussa jatkoista, ja traumat eivät ainakaan parantuneet. Joskus seitsemältä aamulla potkin viimeiset bilettäjät ulos ja kävin palauttamassa saunan avaimet Sihteeristöön. Aurinko oli jo noussut ja linnut lauloivat. Samana päivänä olisi ollut killan Kaudenkaatajaiset, mutta minähän en mennyt vaan keräilin itseäni ja nukuin kotona.

Kesällä en tehnyt oikein mitään. Ei ollut töitä enkä jostain syystä opiskellutkaan. Auttelin sitten poikaystävääni, joka viihdytti kesän ajan ulkomaisia harjoittelijoita.

Noh, sitten onneksi alkoi taas koulu, ja tekemistä oli vaikka muille jakaa. Toimin vaihteeksi ISOhenkilönä eli piti katsella phuksien perään ensimmäinen viikko. Piti myös aloittaa opiskelu tehokkaasti heti syksyn alusta, sillä...

...piti lähteä kesken syksyn pariksi viikoksi Australiaan! Oli todella kiva reissu, Australia oli nätti maa, siellä oli paljon jänniä eläimiä ja tietenkin myös matkaseura oli loistavaa. Yes. Ainiin, käytiinhän me siellä parilla excursiollakin. Sitsattiin hississä (vain G-kerroksessa sai laulaa) ja oikeastaan opin siellä laulamaan Paavin ja Sulttaanin jollain ihan väärällä tavalla, josta en ole vieläkään päässyt eroon. Käytiin Yarrassa maistelemassa viinejä. Sydneyssä asuttiin Woolloomooloossa. Canberrassa oli jumalattoman vihaisia joutsenia. Kaikkialla kaikki oli erittäin kiellettyä. AStralia ♥

Takaisin normielämään, ja tosiaan eräiden vuosijuhlien jälkeen sain kokea normipäivän sijasta legendaarisen Jorvi-päivän. En saanut piilaria pois silmästä illalla, ja seuraavana aamuna silmä oli todella kipeä. Aitoon terveyskeskushenkeen jonotin useamman tunnin, ennen kuin joku lopulta sai katsottua silmääni. Piilari oli ilmeisesti tippunut jotenkin itsestään, mutta jättänyt silmän naarmuille. Sain sitten simmuun kivan laastarin ja tyylikkään silmälapun. Piilareiden käytöstä jäi vähän traumoja, enkä ole edellisen setin loputtua käynyt hankkimassa uusia. En koskaan muutenkaan nähnyt niillä kovin hyvin, mutta juhlissa oli välillä kiva olla ilman silmälaseja. Voisi ehkä taas joskus uskaltautua kokeilemaan.

Vuosi loppui tietenkin taas tenttiviikkoon. Kaikenmaailman hajautettuja ja sulautettuja järjestelmiä sitä pitikin opetella.

Pastasalaattia, broileria ja paahdettuja leipäkuutioita

Tuli muuten mieleeni, että olen unohtanut jakaa yhden ruokaohjeen, vaikka joku aika sitten taas vaihteeksi otin innokkaasti valokuvia ruoastani. Ohje on pöllitty kämppiksen keittokirjasta. Pitää säilöä se talteen tänne blogiin sitä aikaa varten, jolloin asun eri paikassa kuin tuo kirja.

• 200 g penneä
• 1 kukkurainen tl suolaa vesilitraa kohti
• ½ ranskanleipää kuutioina (kuoren voi poistaa, jos haluaa)
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 tomaattia paloina
• 1 iso punasipuli ohuina viipaleina
• 2 rkl silputtua basilikaa
• 2 rkl silputtua persiljaa
• 2 paistettua broilerifileetä ohuina viipaleina
• 1 dl oliiviöljyä
• 3 rkl punaviinietikkaa
• suolaa ja pippuria

Keitä pastaa hyvin suolatussa vedessä, kunnes se on al dente. Itsehän en koskaan jaksa laittaa veteen suolaa. Huuhdo pasta kylmällä vedellä ja valuta hyvin.

Sekoita leipäkuutiot ja öljy ja paista uunissa 200 asteessa, kunnes ovat rapeita ja kullanruskeita. Jäähdytä.

Sekoita pasta, leipä, tomaatit, sipuli, yrtit ja broileri suuressa kulhossa. Sekoita öljy ja etikka keskenään ja kaada kastike salaatille. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa heti.

Tadaa, nopeaa ja helppoa! Kuten kuvasta voi havainnoida, minulla ei tosin taaskaan ole ollut persiljaa tai basilikaa. Ne näivettyvät täällä niin nopeasti, etten koskaan raaski ostaa, ellei ole koko puskalle tiedossa nopeaa käyttöä. Kuvasta kannattaa muuten myös huomata, että se on kerrankin otettu keittiössä eikä ikkunalaudalla.

Facebook 2007

Erittäin innovatiivisesti prujasin tämän postauksen idean Paulalta. Facebookin uusi timeline-ominaisuus kuitenkin inspiroi minua loputtomasti, joten ehkä tämä on paras paikka fanittaa omia vanhoja status-tekstejään. Toinen vaihtoehto olisi jakaa ne kaikki uusiksi Facebookissa, mikä ei ehkä ole kauhean hyvä idea.

Facebookissa siis nykyään pääsee entistä paremmin käsiksi vanhoihin päivityksiinsä, ja onhan niiden lueskelu ihan nostalgista. Kiva muistella, mitä sitä joskus tulikaan tehtyä. Täälläkin tosi kiva kertoa, mitä tein vuonna 2007 eikä esim. mitä tein tällä viikolla. Nooh.

Tästä kaikki alkoi! Liityin Facebookkiin, ja parin päivän totuttelun jälkeen sain aikaiseksi ensimmäisen päivityksenkin. Seuraavienkin päivitysten taso oli aika samaa luokkaa; jotenkin ilmeisesti oli tärkeää kertoa, milloin oli kotona, koululla, nukkumassa tai opiskelemassa.

No mitäpä sitä syksyllä 2007 muuta tulikaan tehtyä kuin koodattua C++:aa. Tehtiin hieno luolalentelypeli. Mutta aikaa kului. Ja näköjään lumikin tuli aiemmin kuin tänä vuonna, oi niitä aikoja.

Toinen lemppariharrastukseni syksyllä oli kalusteiden kantaminen Vantaalla. Hankittiin siis erilaisilla talkootöillä rahaa seuraavan syksyn Australia-excursiota varten. Menin sitten merkitsemään johonkin Doodleen, että minulle sopii kaikki ajat, ja pian huomasinkin, että minulla oli aivan uusi tiistai-iltojen harrastus. Olihan sekin loppujen lopuksi ihan kivaa, vaikka välillä hajoilinkin.

Vuodeksi 2008 nakittauduin killan hallitukseen tiedottajaksi, ja eka hallituksen homma oli edustaa osastokahveissa (ja jutella siellä osaston henkilökunnan kanssa, hui). Ei nyt kovin jännää, mutta en näköjään muutenkaan ollut mainostanut kiltanakkiani. Ja ah niitä aikoja, kun oli vielä TKK ja osastojakin.

Ja vuosi loppui onnellisesti siten, että nyrjäytin nilkkani kotona rappusissa!

Tekisi mieli jatkaa pidemmällekin, mutta ehkä seuraavat vuodet saavat omat postauksensa. 2007 kuittaa ja kumartaa.

Stimulaatio!

Huomenna olisi yksi tentti, joten enpähän lue vaan päivitän tätä!

Viime viikonloppuna oli tosiaan kiltamme 13. vuosijuhla, Stimulaatio. Hieno akateeminen iltapukujuhla. Vähän kallis myös, mutta kyllä sen ehkä kerran vuodessa kestää. Varsinkin, kun on kivaa seuraa. Ennen itse sitsiosuutta sivistynyttä illallista on cocktail-tilaisuus, jossa istuvalle hallitukselle jaellaan lahjoja ja viinaa. Hallituksen vm. 2008 kanssa annoimme tänä vuonna tyylikkäitä laminoituja kaulalappuja, joissa esiintyy nykyisen puheenjohtajan ja aurinkokuninkaan risteytys varustettuna puhekuplalla "La guilde c'est moi!" (kilta olen minä!). Noniin.

Vuosijuhla tosiaan oli G18-salissa Helsingissä. Ihan kiva paikka, ja koko juhlakin oli kiva, vaikka pääruokana tarjoiltu lammas olikin aika raakaa. Onneksi pöytäseurueesta löytyi tarpeeksi nälkäisiä suita, ettei ruoka mennyt hukkaan, vaikken itse niin raa'asta lihasta välitäkään. Ainiin, ja sain istua hottiksen vuoden 2008 puheenjohtajamme avecina! Se sai myös kultaisen pränikän (killan hienoin kunnianosoitus), mikä oli ihan oikein. Me ehkä vähän muun hallituksen voimin olimme ehdotelleet sitä pränikkätoimikunnalle.

Myös vapaiden vessojen metsästys eräällä väliajalla oli vähän jännää. Juostiin yhden kaverin kanssa jostain kellarikerroksesta neloskerrokseen vessan toivossa, mutta niitä oli aika heikosti. Lopulta jäin itse jonottamaan jonnekin ylimmän kerroksen invavessaan ja kaveri löysi vissiin jostain muualta toisen. Kellarikerroksessa siis piti opasteiden mukaan olla naistenvessa, mutta eihän siellä ollut kuin jotkin siivouskärryt.

Kiinnostaakohan tämä enää ketään? Olen taas jotenkin harvinaisen fiiliksissä kaikista kiltajutuista, joten tykkään höpöttää kaikesta turhasta. Minulla on muuten jotenkin maanis-depressiivinen suhtautuminen kiltaan aina. Koko alkusyksyn jätin kiltatapahtumat miltei huomiotta, kun ei kiinnostanut, mutta viime aikoina on taas innostanut enemmän. No jatketaan nyt kuitenkin, kun tuli tämäkin välipohdinta tehtyä.

Sitsien jälkeiset wanhat tanssit sujuivat yhtä hyvin kuin ennenkin. "Ei tää poloneesi enää oikein inspaa, tanssitaanko seuraavasta ovesta ulos?", "En mä kyllä oikeastaan osaa tätä pas d'espagnea, lopetetaanko heti alkuunsa?". Kehruuvalssin osasin sentään paremmin kuin tanssiparini, cicapo sujuu vuosien kokemuksella ja valssi on onneksi helppoa. Välivalssit tosin muotoutuivat vähän aggressiivisiksi, kun ensimmäisen aikana vahingossa törmäsin yhteen kaveriin, ja myöhempien aikana sitten harrastettiin erinäisiä kostoiskuja suuntaan ja toiseen. Sivistys++

Minä!

Jatkotkin (Eteläsuomalaisella osakunnalla) olivat ihan kivat, tosin siinä vaiheessa alkoi jo väsymys vähän painaa. Palauduin Otaniemeen sitten ensimmäisellä jajatkobussilla, joka lähti joskus kolmen aikaan. En tosin mennyt edes käymään siellä jajatkoilla, vaan hipsin kiltisti kotiin nukkumaan pariksi tunniksi, sillä olin tosiaan vastuussa seuraavan aamun silliaamiaisen järkkäilystä yhdessä valeparisuhteeni toisen osapuolen kanssa.

Aamulla herätys puoli kahdeksalta, ja siitä sitten iloisesti raahaamaan itseään ja sillistavaroita autoon ja Karhusaareen. Aluksi oli vähän kiire, kun ovet avattiin kymmeneltä ja tapahtuma alkoi yhdeltätoista, ja siinä tunnin aikana piti värkätä ruokia ja huolehtia, että bändi saa itsensä kasattua johonkin nurkkaan. Myös keittiön uuni tuotti aluksi päänvaivaa, sillä sitä ei tuntunut saavan päälle mitenkään. Onneksi lopulta sekin selvisi, kun toiselta puolelta keittiötä löytyi vipu, millä sai lieteen sähköt, ja liedestä löytyi joku ajastinhässäkkä, millä sai vielä uuninkin päälle. Silliksen alku menikin sitten aika intensiivisesti keittiössä työphuksien kanssa, mutta kun suurin osa ruoasta oli saatu kuntoon, jätin phuksit paistamaan keskenään pekonia ja menin itse tanssimaan pöydille (ja hoitamaan vastuullista DJ-hommaa). Joskus pienenä en tajunnut silliksien päälle, mutta ovathan ne oikeastaan se perimmäinen syy koko vuosijuhlien hienouteen.

Minulla ei ole itselläni yhtään kuvia sillikseltä (osasin fiksusti jättää kameran kotiin), mutta voitte niiden puutteessa ihastella vaikka silliksen soittolistaani. Sain viimevuotiselta sillisvastaavalta silloisen soittolistan, jota kuulemma voisin käyttää sellaisenaan. Koska käsitykseni kiltalaisten musiikkimausta ei kuitenkaan ollut niin ylevä, vaihdoin puolet kappaleista huonoon kotimaiseen musiikkiin ja viimekesän Star Studio -saldoon. Ihan kiva siitä tuli.

Sitsejä ja vuosijuhlaodotusta

Viime lauantai-ilta kului iloisesti killan ensimmäisillä kaikkien aikojen IE-sitseillä (Isännistö&Emännistö). Kaikki nyt eivät tietenkään olleet paikalla, mutta oli meitä sentään 13 sitsaamassa. Minulla saattoi ennen sitsejä olla jokin visio, että lähden heti niiden jälkeen kotiin nukkumaan, jotta voin sitten aloittaa aamulla koodauksen ajoissa. Jotenkin sitten kuitenkin päädyin jatkoille ja nukkumaan siinä puoli kuudelta. Tästäkin voi ehkä jo päätellä, että oli kyllä kivaa. Mietittiin jo, että tästä voisi tehdä jonkin vuosittaisen tradition, hihi. Sitsit järkättiin kivasti niin, että kaikki tekivät vähän kaikkea, mitä nyt ikinä halusivatkaan. Minä tosin lusmusin melkein kaikesta, sillä hajoilin koodailuun koko alkupäivän. Tein kuitenkin plaseerauksen! Hillitöntä panostusta.

Sitsien jälkiruoka, jee! Oli hyvää.

Koodausprojektimme saavutti onnellisen loppunsa, ja nyt voisi alkaa pikkuhiljaa lukea tuleviin tentteihinkin. Ensin kuitenkin (huomenna!) killan vuosijuhlat, ja niiden jälkeen lauantaiaamuna silliaamiaisen järkkäilyä. Käytiin eilen tukussa (pitkästä aikaa!) ostamassa ruoat, ja nyt on koko kämppä täynnä niitä. Vähän tosin masentavaa, että omaa ruokaa ei juurikaan nyt ole, kun jääkaappiin ei sillisruokien lisäksi mahdu oikein mitään. Olen kyllä muutenkin syönyt viime aikoina niin huonosti, että huomasin tuossa ilokseni pari päivää sitten jopa mahtuvani taas molempiin iltapukuihini! Nyt pitää sitten oikein valita, kumman pistän päälleni huomenna. Pitää myös yrittää muistaa ostaa uudet sukkahousut esim. tänään, sillä onnistuneesti rikoin ainoat ehjät kappaleeni aiemmin mainituilla sitseillä.

Seuraavaksi vetäydyn sitten muutamaksi tunniksi vääntämään salaatteja sillikselle. Kivat salaatit vaikuttivat alun perin kivalta idealta, mutta nyt se työmäärä jo vähän kauhistuttaa. On nämä kuitenkin ehkä parempi valinta kuin alkuperäinen ideamme, eli pitsat. Investoin muuten juuri äsken myös kuukauden Spotify Unlimitediin, jotta voin sitten kivasti soitella silliksellä musiikkia ilman mainoksia.

Eteinen ja vähän silliskamaa.

Kaksi edellistä viikkoa

Onnistuneesti on taas ollut muka 'niin kiire' aivan kaiken kanssa, että tämänkin päivitys on jäänyt. On jotenkin jännää, mitä kaikkea siinä hillittömässä kiireessä kuitenkin antaa itsensä tehdä (esim. pelata aivottomia nettipelejä, roikkua facebookissa ja lukea kerran tunnissa uutiset läpi, kun yrittää vältellä niihin kouluhommiin tarttumista) samalla, kun monet oikeasti paljon fiksummat ajanvietteet sitten ovat niin kiellettyjä (esim. lukeminen, liikunta, blogin päivitys).

Voisi yrittää jatkossa aina, kun on aloittamassa 20. kierrosta Bejeweled Blitziä, siirtyä mieluummin vaikka raapustelemaan tänne jotain. Vaikka kertomaan päivän parhaista pelitaktiikoista. Nyt kuitenkin voisin kertoa, mitä muuta olen tehnyt viime aikoina.

Isänpäivää vietin jännittävästi vanhempien luona. Aamusta tosin kävin ensiksi samaisten henkilöiden sekä veljeni kanssa Messukeskuksessa messuilla (ELMA-, Metsä-, Kädentaito- ja Lemmikkimessuilla). Ihan kivaa oli. Ensimmäinen Postcrossing-korttini pääsi kuin pääsikin perille Alankomaihin, ja siitä rohkaistuneena lähetin tällä viikolla kolme lisää. Sain myös itse jo kaksi korttia, toisen Kiinasta ja toisen Venäjältä. Kiva saada kortteja. Postiasioihin liittyen, ostin myös jo joulupostimerkkejä, eli niitä joulukorttejakin pitäisi pian alkaa vääntää.

Messuilta

Kortit, the next generation

Viime perjantaina vietin killan hallituksen vm. 2008 kanssa pikkujouluja (nimeltään tietenkin pikkASh08joulut). Syötiin joulutorttuja ja juotiin cuba libreä. Kuuban vapaus on muutenkin ollut aina läheinen teema meidän hallituksellemme. Oli kuitenkin kivaa, kuten aina (ei kai sitä muuten enää randomisti hengailtaisikaan kolme vuotta itse hallitushommien jälkeen?). Seuraavana päivänä oli sitten killan sitsit, joille olin jonain heikkona hetkenäni mennyt ilmoittautumaan. Sielläkin oli ihan hauskaa, vaikka jälkiruokasorbetti oli vähän jäässä.

Keskiviikkona oli se killan vaalikokouskin, ja minut valittiin molempiin hakemiini virkoihin (no ei ollut kilpailuakaan). Ensi vuonna siis on tiedossa kiltarintamalla vähän kulttuuritapahtumien järjestelyä ja vähän enemmän kiltalehden taittamista. Pitää ehkä jo pian kaivaa InDesign naftaliinistaan ja opetella uudestaan sen käyttöä. Vaalikokous oli muuten muutenkin ihan viihdyttävä ja kesti melkein 7 tuntia. Ilmoittauduin toki myös pöytäkirjantarkastajaksi, joten saa nähdä, montako kymmentä sivua tekstiä sieltä lopulta tulee tarkistettavaksi. Onneksi sentään tykkään korjata toisten pilkkuvirheitä ylitse kaiken.

Nyt olen viime päivät lähinnä hajoillut siihen jo aiemmin mainittuun projektityöhön. Oikeastaan tämän kirjoituksen jälkeenkin voisi jälleen siirtyä hetkeksi sen pariin. DL työlle on ensi maanantaina, ja onhan se vieläkin aika keskeneräinen.

Ainiin, koska minulla on soinut tämä biisi vähintäänkin sen mainitut kaksi viikkoa päässä, niin tässä olisi teillekin (jos olette jostain syystä missanneet):

Pomelo, nakkeja ja sushia

Ostin eilen pomelon. Se oli tarjouksessa ja näytti kivalta. En tiedä vielä, mikä sen kohtalo on, mutta ehkä siitä voi tehdä jonkun salaatin.

Vihaan muuten syvästi tätä aikaa vuodesta. Olen pyörinyt koko opiskeluaikani kiltatoimijana erinäköisissä tehtävissä, ja yleensä läpi vuoden mietin, että "eiköhän tämä ollut tässä, ei sitä ensi vuonna jaksa enää mitään". Sitten tulee syksyn loppupuolisko ja ehdokasasettelu vaalikokoukseen (jossa siis valitaan ensi vuoden toimijat) alkaa. Siinä vaiheessa, virkakuvauksia selaillessani, sitten aina jostain iskee pienehkö ajatus: "no jos sitä johonkin pieneen hommaan". Pian joka toinen virka rupeaa kuulostamaan entistä hienommalta ja suorastaan toiveideni täyttymykseltä, ja pitää yrittää hillitä itseään, ettei nyt ihan päättömästi lähde ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi kaikkeen.

Tänä vuonna ehdokasasettelu alkoi maanantai-iltana, ja eilen sitten pistin hakemuksen kahteen hommaan. Ensin hain kulttuuritoimikuntaan hienosäätäjäksi, jonka tehtävänä olisi ideoida ja järjestää kulttuuritapahtumia ja kulttuurillista sisältöä muihinkin kiltatapahtumiin. Kiva ja pieni homma. Seuraavaksi sitten lupasin yhdelle kaverilleni, että haen kiltalehden taittajaksi, jos hän hakee päätoimittajaksi. Noh, näin siinä sitten tietenkin kävi, ja tuli ilmoittauduttua tuohon vähän isompaan ja vastuullisempaan virkaan. Nyt on ehkä sitten taas vuoden hakukiintiöt täynnä. Saldo ei kuitenkaan ollut pahin mahdollinen, sillä mietin jo jossain vaiheessa suhteellisen vakavasti, josko sitä lähtisi vaihteeksi hallitukseen rahastonhoitajaksi...

Illalla kävin taas vähän lenkkeilemässä. Iltalenkkeilyssä on se huono puoli, että pitää etsiytyä valaistuille reiteille, ellei halua juosta pilkkopimeässä metsässä. Lenkkini ovat pituudeltaankin vielä aika lyhyitä, joten yleensä sitten kipitän rantaa pitkin vähän matkaa ja kierrän lopuksi Otaniemen ostarin ja paikallisen snägärin. Yleensä snägärit eivät tippaakaan inspiroi minua, mutta jotenkin reipas lenkkeily saa sen rasvankäryn tuntumaan harvinaisen houkuttelevalta idealta. Onneksi en pidä koskaan rahaa mukanani, sillä muuten varmasti vielä joku päivä päätyisin sinne onnellisena tunkemaan tuplahampurilaisia naamaani.

Hampurilaisten sijaan teinkin sitten kotona iltapalaksi sushia. Ihan hyvää tuli, vaikka aina vähän hajoilenkin siihen riisinkeittoon.

Juoksuohjelma

Liikunnanharrastamiseni on yleensä aina ollut enemmän tai vähemmän surkuhupaisaa. Joskus pari vuotta sitten löysin netistä kivan 11 viikon treeniohjelman, jonka loputtua pitäisi kyetä juoksemaan iloisesti 10 km. Silloin jaksoin toteuttaa ohjelmaa kuuliaisesti noin 8 viikon ajan, minkä jälkeen iski flunssa. Flunssan loputtua motivaatiokin oli loppunut, joten se jäi sitten siihen.

Nyt kuitenkin päätin taas vaihteeksi ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa lenkkeilyn treenaamisen. Muutaman kerran syksyn aikana olenkin jo käynyt pienehköillä hölkkälenkeillä, mutta olen vähän huono motivoimaan itseäni käymään niillä säännöllisesti. Tartuin siis toistamiseen em. treeniohjelmaan, jota olen nyt toteuttanut voitokkaasti jo parin päivän ajan! Tänään oli vuorossa ensimmäinen lepopäivä.

Jonkun urheilullisemman ihmisen mielestä tuo ohjelman alku saattaa vaikuttaa vähän säälittävältä, mutta tällaiselle surkeakuntoiselle se on oikeastaan oikein kiva. Tuntee, että on onnistunut jossain, vaikka melkein kuka tahansa varmasti jaksaa juosta sen 2 minuutin ajan. Siitä on sitten hyvä jatkaa ja pikkuhiljaa edetä kohti huikeampia saavutuksia.

Loppukuvituksena vielä uudet lenkkarini! Merkki ja malli on Asics Gel-Nimbus 13, ja onhan ne aika söpöt.

Postcrossing

Rekisteröidyin Postcrossing-sivustolle joskus puolisen vuotta sitten kaverin kehotuksesta. Ideanahan on lähetellä postikortteja muille sivuston käyttäjille ympäri maailmaa ja saada vastineeksi sitten itsekin niitä kortteja. Minähän tykkään korttien lähettämisestä ja saamisesta, joten juttu vaikutti ihan kivalta.

Harmikseni ensimmäiseksi uhrikseni valikoitui kuitenkin joku tyyppi, joka luetteli profiilissaan hirveät ehdot sille, minkälaisia kortteja hän ei missään nimessä halua (=kaikki tavalliset kortit). Ahdistuneena kävin kaupassa katselemassa ehdot täyttäviä kortteja, mutta en löytänyt oikein mitään sopivaa. Jonkun ajan kuluttua vastaanottaja sitten jo poistikin profiilinsa palvelusta, joten sen kortin lähetys jäi siihen.

Nyt homma muistui jostain mieleeni, joten kävin keskiviikkona hakemassa uuden lähetysosoitteen. Tällä kertaa kaikki kortit tuntuivat kelpaavan, ja tästä rohkaistuneena lähdin shoppailemaan Tapiolan K-kaupan mittavalle korttiosastolle. Mukaan tarttui jopa muutama erilainen kortti (elättelen toivoa, että saisin tätä harrastusta jatkettua edes jonkin aikaa). Tänään heitin tuon ensimmäisen kortin postilaatikkoon. Nyt sitten odotellaan, että se kulkeutuu perille Alankomaihin asti.

Samanaikaisesti voisi lähettää yhteensä viisi korttia, mutta ajattelin aloitella rauhallisesti ja laittaa yhden kerrallaan menemään. Ennen seuraavaa korttia pitää itse asiassa käydä vielä ostamassa lisää postimerkkejäkin, sillä uhrasin viimeisen yksilöni tähän.

Ensimmäinen kortti taiteellisesti vinossa

Pyhäinpäivän kanapasta

Päivän lounaanani oli ruokaa, joka on tehty soveltaen jotain joskus jostain löytynyttä reseptiä. Helppoa ja hyvää. Joskus yksinasumiseni alkuaikoina tein tätä aika liikaa, mutta nykyään olen vähän laajentanut repertuaariani, niin tästäkin voi taas nauttia ilman, että tulee korvista ulos.

• 250g tuorepastaa (fettuccine)
• 300g kanasuikaleita, mieluiten rosépippurimarinoituja
• sipuli
• muutama aurinkokuivattu tomaatti
• 100g tuorejuustoa (Italian yrtit tai vast.)

Tuorepasta keitetään ohjeen mukaan. Sipuli silputaan ja kuullotetaan pannulla öljyssä. Perään kanasuikaleet, ja sitten kypsennetään niin pitkään, että suikaleiden viimeisimmätkin ajatukset salmonellasta ovat haihtuneet käryn mukana ilmaan. Lopuksi vielä mukaan aurinkokuivattu tomaatti siivutettuna sekä tuorejuusto. Sekoitetaan homogeeniseksi ja lisätään tuorepastan joukkoon. Jos kana oli oikeaoppisesti rosépippurimarinoitua, niin lopuksi mukaan voi rouhia vielä vähän lisää sitä rosépippuria.

Annoksesta saa tyylikkään, kun päälle lisää vähän persiljaa. Minulla oli vain vähän nahistunutta tilliä, mutta toivottavasti se ajaa saman asian.

Amazon

Villisti en nyt kerro teille sademetsistä vaan viimeisimmistä jutuista, mitä tilasin Amazonista. Ne tulivat perille alkuviikosta. Olen sinänsä aika myöhäisherännäinen näiden nettitilailujen suhteen, sillä ensimmäistä kertaa tilasin tavaraa tuolta alle vuosi sitten. Päädyin sinne erään lahjatavaran perässä ja jäin sitten vähäksi aikaa surffailemaan ympäriinsä. Ei kestänyt kauaa, ennen kuin olin tullut siihen tulokseen, että "omg, täältä saa halpoja CD:itä, ja kirjoja, ja DVD:itä." Ja eikun tilauksia menemään.

Nyt kuitenkin uusimpaan settiin. Tilasin kanssa-asujalle (?!) pari kirjaa, ja itselleni sitten samalla kolme CD:tä. Minulla on tuolla koko ajan kasa CD:itä ostoskorissa odottamassa sitä lopullista inspiraatiota ostaa ne. Sellaisia tulee lähinnä silloin, kun haluaa välttämättä tilata jotain muuta ja tarvitsee vähän täydennystä, että saa kokonaissumman ylittämään 25£ (ei postikuluja!).

Ensimmäisessä kuvassa on nähtävissä paketin kirjasaldo. Red Seas Under Red Skies on jatko-osa kirjalle The Lies of Locke Lamora, joka kuulemma on todella hyvä. En ole lukenut, mutta voisi vaikka yrittää jossain välissä. Cooking with Fernet Branca taas oli vähän enemmän heräteostos. Nimestään huolimatta se ei ole keittokirja vaan romaani, jossa tosin jopa on muutama resepti ferralla kokkaamiseen. Ferraa kerran maistaneena jätän nuo reseptit omaan arvoonsa, mutta kirja romaanina vaikuttaa ihan kiinnostavalta. Jos vain joskus olisi aikaa lukea niitä kirjoja ilman huonoa omaatuntoa siitä, ettei käytä sitä aikaa kouluhommien tekemiseen.

Sitten satunnainen valikoima niitä CD:itä, tyyliltään aika erilaisia. Jos nyt aloitetaan kuitenkin T.Rexin albumista Tanx. Bändin kuuluminen musiikkimakuuni juontaa juurensa yläasteen loppuaikoihin, jolloin löysin jostain glam rockin, enkä sitten paljon muuta kuunnellutkaan. Joskus silloin ostin jo jonkin onnettoman Very Best of... -kokoelman, ja sittemmin on tullut hankittua myös se menestynein albumi, The Slider. Pari ensimmäistä albumiakin kuuluvat haman tulevaisuuden hankintalistalleni, mutta lopputuotantoa en hirveästi arvosta. Tanx on kyllä myös aika rauhallinen verrattuna sitä edeltäneisiin, mutta tykkään silti.

Never Mind the Bollocks - Here's the Sex Pistols sitten on lukion alkuajoilta, jolloin löysin glam rockin luonnolliseksi jatkeeksi punkin. The Clash on tietenkin lempparein bändini sillä saralla ja aika pitkälti muutenkin, mutta kyllä olen aina Sex Pistolsistakin tykännyt. Musiikki kanavoi hyvin teini-iän (ja miksei myöhemmänkin) turhaumia. En omista tältä bändiltä muita albumeita, hehheh.

Viimeisenä sitten uusin tuttavuus (jopa 2000-luvun puolella julkaistu!) Amy Macdonaldin This Is the Life. Tätä Spotify joskus ehdotteli minulle kuunneltavaksi silloin, kun vielä käytin Spotifya. Kuuntelinkin sitten, ja tykkäsin. Musiikki on ehkä jotain folk-rockia ja ihan tarttuvaa. Viime vuonna häneltä tuli uusikin albumi, mutten ole siihen vielä ehtinyt tutustua. Pitäisi ehkä, kun ensimmäisestäkin tykkäsin.

Loppuun vielä vähän musiikkia kultakin albumilta, kiitos ajastanne.

NaNoWriMo

Meinasin kirjoittaa aluksi jostain ihan muusta, mutta sitten huomasin Blogilistan etusivulla tuoreen päivityksen, jossa joku mainosti aloittaneensa juuri otsikossa mainitun urakan. Tuli ihan nostalginen fiilis, joten jaetaan se nyt teidän kanssanne. NaNoWriMo on siis lyhenne sanoista National Novel Writing Month (vaikkakin se on jo pitkään ollut enemmänkin international). Nimestä voikin jo päätellä, että pointtina on kirjoittaa romaani kuukaudessa, marraskuun aikana. Jotta haaste olisi tasapuolinen, luokitellaan kirjoitelma tässä tapahtumassa kunnolliseksi romaaniksi, jos siinä on yli 50 000 sanaa. Hommaan voi tutustua paremmin virallisilla sivuilla.

Ja miksikö tämä nyt oli sitten niin nostalgista? Osallistuin kyseiseen päättömyyteen vuonna 2005, koska ei ollut parempaakaan tekemistä. Tai varmasti oli, mutta olin silloin kuitenkin opiskelemassa jotain aivan väärää alaa, eikä uusia pääsykokeitakaan ollut tiedossa puoleen vuoteen. Loistava aika siis uhrata suurin osa vapaa-ajastaan johonkin satunnaiseen harrasteeseen. Huomattavaa vielä on, että aloitin jutun melkein viikon myöhässä, joten haasteena oli siis kirjoittaa romaani reilussa kolmessa viikossa.

In 2005, 59,703 people participated and 9,765 were declared winners. (terveisin Wikipedia)

Selviydyin hommasta voittajana, eli onnistuin kirjoittamaan ne kammotut 50 000 sanaa (loppusaldonani oli näköjään jopa 50 530 sanaa). Romaanini nimi oli "Sateenkaariniitty ja salaperäinen tunneli". En ole oikeastaan koskaan lukenut sitä sen jälkeen, kun olin saanut sen kirjoitetuksi. En ole uskaltanut kohdata kaikkea sitä huonoutta, outoja juonenkäänteitä ja täysin päättömiä kohtauksia. Osan kohtauksista poimin joltain tapahtuman keskustelupalstalta, jossa osallistujat jakelivat auliisti toisilleen enemmän tai vähemmän huonoja juonivinkkejä. Itse asiassa olen näköjään kerännyt talteen näitä, joten voin jakaa kanssanne muutaman, jotka ihan toteutinkin (tosin suomeksi). Ihan vain, jotta pääsisitte perille siitä, minkätasoinen (tai lähinnä tasoton) romaani tässä oli kyseessä.

• Include the phrase: "Now all we need is a LLAMA!" at some point in your novel. Bonus points if it's the last sentence in a pivotal chapter. Triple bonus points if the need for a Llama is never again referred to or explained.
• Name a chapter "Once More, With Pirates". Bonus points: bonus if it is a re-write of the previous chapter, but with pirates included this time.
• Have a character argue with an inanimate object for a thousand words. This only counts if the object is incapable of saying anything back.
• Include cameo appearances by all four members of ABBA.

Kaiken tämän muistelun lomassa iski oikeastaan into osallistua uudelleen. Ei tosin tänä vuonna, sillä koulujuttujen kanssa on muutenkin kiire. Mutta ehkä taas ensi vuonna, koska aina välillä on kiva tehdä jotain tyhmää. Suosittelen tätä myös kaikille miljoonille lukijoilleni. On kiva välillä keskittyä tarmokkaasti johonkin tällaiseen ei-vakavaan, ja vielä siistimpää todeta sitten jälkikäteen "kirjoitin tuossa joutessani muuten romaanin".

Sunnuntaikävely

Nyt kukaan, joka yhtään tuntee minua, ei voisi uskoa, että olisin vapaaehtoisesti käynyt sunnuntaikävelyllä. Kävin kuitenkin! Yleensä sunnuntaikävelyt lähinnä ahdistavat minua. Varsinkin, jos on täydellinen sunnuntaikävelyilma: aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, linnut laulavat ja on mukavan lämpöistä. Yleensä tällaisen ilman koittaessa vedän verhot tiiviimmin kiinni, piiloudun syvälle peiton alle ja syön lohdutukseksi vähän karkkia.

Tänään oli kuitenkin tarpeeksi epätyypillinen sunnuntai-ilma: taivaalla oli paksu pilvipeite, ilma oli viileähkö ja jopa linnut pitivät turpansa kiinni. Koko muu maailma ehkä paheksui tätä ja jäi kotiinsa tekemään jotain kävelemisen sijasta, mutta minulla oli kerrankin mahdollisuus positiiviseen sunnuntaikävelykokemukseen. Yritän myös olla syömättä karkkia, joten piti keksiä jotain korvaavaa tekemistä. Kävin siis käveskelemässä vajaan 7 km reittini ensin rantaa pitkin yhteen suuntaan ja vähän tylsempää reittiä takaisin. Pari vuotta sitten oikeastaan jaksoin jopa juosta koko reitin, mutta ei ehkä onnistu enää.

Jylhää espoolaista rantamaisemaa

Heinää

Tykkään siitä, että meri on ihan vieressä. Ehkä täällä asumisen parhaita puolia (alun perin parhaita puolia olivat ihan vieressä olevat teekkaritapahtumat, mutta alan ehkä olla jo vähän vanha niille). Lähistöllä on myös kiva lintutorni, mistä on leppoisaa katsella lintuja ympäröivää maisemaa (minulla on jokin synnynnäinen kyvyttömyys nähdä lintuja yhtään missään vaikeammissa maastoissa. keskellä tietä kävelevän pulun sentään onnistun melkein aina havainnoimaan.) Lintutorni on tosin yleensä aina täynnä välineurheilevia bongareita, jotka mulkoilevat tällaista harrastelijaa vihaisesti, joten yleensä jätän suosiolla menemättä sinne, jos siellä on joku jo valmiiksi. En tänäänkään käynyt siellä, joten miksiköhän ihmeessä kirjoitan siitä.

Kävelyn jälkeen tein lounaaksi villisti lihapullia. Sittemmin olen yrittänyt kerätä motivaatiota sen kouluprojektin tekemiseen. Ehkä esim. nyt voisi lopultakin olla aika kohdata se silmästä silmään.